Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6 Sivu 7 Sivu 8

Sivu 9 Sivu 10 Sivu 11 Sivu 12 Sivu 13 Sivu 14 Sivu 15 Sivu 16

Sierra Mk1 -86 "Group A"

OSA 10.

10.7.2018 Sivu vaihtuu ja projekti jatkuu, kuten lupasinkin, taka-akseliston parissa. Heti alkuun täytyy jo tunnustaa että tässä päivityksessa ei ole tapahtanut niin paljon kuin aikaisemmin, ja näin on myös aika ajoin tulevaisuudessa. Vaikka minua on Ford-Clubin foorumilla kritisoitu toisinaan tiheästä päivitystahdista, aion tehdä hommat kuten itse parhaaksi katson, joten tällä erää pientä purtavaa vain tarjolla :-)

Taka-apurunkoon asensin race-kovuuden uretaanipuslat.

Ihmeellistä sinällään kuinka helposti ne menivät paikalleen itse tehdyllä asennustyökalulla, jota käytin aikanaan iS-replican isojen puslien asennuksessa, jotka olivat vain kumia. Ei sillä, kierretanko näkyi käyvän aika luokilla ennen kuin pusla lopulta pomppasi tilaansa.

Peränkannakepuslaksi valikoitui ehjä (ainakin ehjimmäin näköinen jonka löysin) vakio-osa, jonka ainoastaan puhdistin ja maalasin. Ratkaisun saneli hiukan niukaksi käyvä budjetti ja toisaalta tuo kyseinen pusla on helpohko vaihtaa ajokauden aikanakin, koska on ihan pultaamalla kiinni, irroitus ei vaadi näin ollen mitään ulosvetimiä.

Seuraavaksi pitkästä aikaa remontti jonka kanssa olen täysin ensikertalainen! Tallin kätköistä löytyivät 9 vuotta sitten "arkistoidut" 4wd Cosworthin takalaakeripukit. Nehän jäivät joutilaiksi kun halusin toteuttaa tuolloisen Sierran takapään pienillä levyillä ja laakeripukeilla. Tällaiseen kilpuriin tulee kuitenkin 273mm levyt taakse, joten vanhoille osille on taas käyttöä. Ensinnä hioin pukit puhtaiksi ruosteesta.

Päätin vaihtaa suosiolla uudet pyörän laakerit molemmin puolin, sillä tietoa ajetuista kilometreistä ei ollut...Vanhojen laakereiden, niiden pölysuojien ja etenkin sisäkoolien purku oli yllättävän työläs homma. Arvasin että toisen sisäkooleista joutuu koputtelemaan tuurnalla ulos, mutta olake oli toisessakin koolissa niin pieni, ettei sitä pystynyt kopauttamaan millään hylsyllä pois, vaan taas piti käyttää tuurnaa ja vasaraa kieli keskellä suuta. Tärkeintä oli muistaa olla kallistamatta tuurnaa liikaa ulos ja pukkiin päin, jotta välttyy naarmuttamasta pintoja. Pitkästyttävän ähräämisen jälkeen osat oli puhdistettu ja kuvan tilanne kohtaa tekstin.

Uudet sisemmät koolit menivät sitten paikoilleen keljuilematta 46mm hylsyllä jota naputtelin vasaralla. Enää vain itse laakerit ja pölysuojat, jonka jälkeen tympein asennustyö oli takana. Näinkään tavallaseen remonttiin en varsinaisia ohjeita löytänyt, miksi oli tärkeää tehdä myös purkutyö huolella. Laitoin laakereita suojaamaan teippiä, ennen Hammer-maalin sutaisua. Tätä nykyä osat ovat maalin kuivumista vaille valmiita :-) Värivalinta paljastuu seuraavassa päivtyksessä, stay focused.

28.7.2018 Kylläpäs tätä seuraavaa päivitystä jouduttiin sitten odottamaan... Kuten nyt kuvassa näkyy laakeripukkien väriksi valikoitui harmaa, koska satulat ovat sinisiä ja tukivarret mustia :-) Akseliston kasaus alkoi jo viikkoja sitten, joten osan matkaa tämä tulee olemaan jälkiraportointia. Ongelmiltakaan ei ole työvaiheissa vältytty...

Vetoakseleidenpulttien alla on tehtaan jäljiltä pareittain alla olevan levyt/lenkit, joita tulee siis 3 kpl liitosta kohden eli yhteensä 12 kpl koko akselistoon. Eipä siinä auttanut kuin ottaa porakone käteen ja vuoleskella rälläkällä osat oikean muotoisiksi. Jotta kappaleet olivat tulleet suurinpiirtein samoihin mittoihin hain viimeiset muodot laittamalla levyt yhteen nippuun jossa rälläköin niitä. Loppujen lopuksi tarpeeseen noista tuli vain puolet, koska löysin sentään 7 kpl kätkön alkuperäisiä vastaavanlaisia osia.

Ennen laakeripukkien asennusta putsasin kierteet tapilla ja laitoin kuparirasvaa pultteihin ennen paikalleen ruuvaamista.

Vetoakselien uloimpiin liitoksiin käytin siis alkuperäisiä aluslevyjä.

Ja sisäpäihin omavalmisteisia. Pultteina Fordin alkup. Torx- kannalla olevat M8x55 pultit.

Tukivarret menivät paikalleen Black Series- uretaanipuslin. Aika kova änkääminen oli niidenkin kanssa, kun liikkuma varaa ei ole hirveästi ole. Kuvassa näkyy myös korostetusti tukivarsien sisäpäiden camber- säätö. Tällä hetkellä asetus on tapissaan eli sisäpää 12mm korkeammalla kuin vakiona. Eipähän mene ainakaan liikaa pakkaselle kulmat vaikka madalletaankin :-)

Akseliston lopullinen kokoonpano layout- tyylisessä otoksessa. Cosworthin 7½" apurunko, Scorpion avoin isoperä tiheällä 3,91:1 välityksellä, Scorpion tukivarret, 4wd Cosworthin laakeripukit ja Sierran 100mm laipoilla olevat vetarit. Kyllä tähän versioon tulee nyt lukoton perä, koska katsoin tiheän välityksen olennaisemmaksi, kuin lukon. Olen tullut myös siihen tulokseen ettei lukko ole aivan pakollinen edes leikkiessä. Kun perän haluaa tiestä irti sen saa heilautettua, johon pystyy kun on luottoa auton alustaan, toisaalta jos tätä luottoa ei olisi niin voisiko sellaisella autolla kovaa ylipäänsä mennä?

Ennen akseliston nostoa autoon huomasin napojen pyörivän todella jäykästi, ja pikaisesti purin hullun raivolla navat ja laakeritpukit pois sekä irroittelin uudet stefat saadakseni "varmistettua" pajavasaralla turvin sisäkoolien olevan pohjassa. Kun sain osat takaisin kasaan, totesin napojen tuntuvan yhä jäykiltä ja samalla tulin siihen tulokseen että näin kuuluukin olla.

Akseliston paikalleen nosto kävi sitten yllättävän kivuttomasti yhdellä tunkilla. Omavalmisteiset alalevytkin sopivat keljuilematta paikkoihinsa.

Takapään kynätolpille piti takoa tilaa iskaritorneihin, mutta laitan vielä prikan tukivarren kouruun sisäupuolelle, niin saan alapäitä yhä ulommas, jolloin tilaa on varmasti. Jarrut ja takavakaaja tulevat jälkijunasta, koska minulta puuttuvat palat, levyt ja puslat.

Sierran etenemistä on hidastanut hieman eräs toinen maalausta vaatinut projekti josta ehkä rustailen pientä tarinaa myöhemmin, mutta näpertelyt Sierran parissa jatkuvat yhä nekin.

13.8.2018 Toisen Fordin maalailujen jälkeen pääsin jatkamaan kilpuria vaihteeksi. Syksyllä Zetec- muunnos jäi kevyesti vaiheeseen, koska en päässyt sovittamaan starttia koneeseen. Yksi syy oli sekin ettei minulla ollut vielä tuolloin sopivaa starttimoottoria :-) Keväällä kuitenkin löytyi DOHC-mallin osa järkevään hintaan ja vasta nyt pääsen sitä mallailemaan.

Siivoilin tallia järjestellen samalla tilaa. Ruuvailin puominokkaan otetun moottorin vaihdelaatikkoon ja olipa ilo huomata startin sopivan aivan kuten pitkääkin! Tekemäni syvennys antoi juuri sopivasti tilaa laipalle ja öljypohjan kylkeenkin jää hajurakoa pari milliä.

Tämän kuvan tiimoilta pakko todeta (vaikka ehkä tästä joku saisikin kohtauksen) että on aika kisaisen näköinen tuo Mondeon vakiopakosarja verrattuna vaikkapa OHC:n valusarjaan, eikö?!?

Yksi toinen tärkeä ja mieltä askarruttanut juttu oli öljypumpunimuputken kannakkeen muokkaus. Olin aiemmin hitsannut pultit RKL-laakerikannen pultinkantoihin, mutta halusin tuosta viritelmästä luopua. Siksipä kanttasin jo aiemmin tänä keväänä 1,5mm rosterista pulttien alle tulevat korvakot. Näin pultit pystyy kirimään hylsyllä momenttiin jatkossakin eikä se momentti myöskään vääristy, kun eväänä perus mustaa lujempi rosteri.

Itse imuputkeen hitsasin 3mm teräksestä soiron, joka tulee pulttaamalla edellisen kuvan kannekkeisiin.

Nyt pitäisi olla tukeva toteutus. Zetec- muunnos joutuukin jäämään muutaman viikon tauolle,sillä minulta uupuvat runkolaakerikanteen uudet pultit, jotka tarvitsen jo kerran hitsattujen tilalle. Kierre kun niissä on M11x1,5, niin ei löydy ihan kiinnitystarvikeliikkeestä välttämättä. Samalla tilaan mahdollisesti myös vauhtipyörään uudet pultit.Laakereilla tässä ei silti tulla lepäämään, Sierra olisi nimittäin tarkoitus saada pyörilleen seuraavia asennuksia varten...

20.8.2018 Kilpuri etenee ja aika lailla teemaansa mukaillen. Peltiyöt korkin siirrolle oli tehty jo ennen maalausta, siis ennen sitä ensimmäistä :-) Nyt kun auto on kauttaaltaan maalattu siedettävästi, niin en nähnyt syytä olla viemättä tätä muunnosta loppuun saakka. Pokkaus korissa on tuosta kohtaa hieman kaareva, niin otin korkin kehyksestä takapuolelta hieman tavaraa, tässä tapauksessa alumiinia, pois rälläkällä. Asettui nätisti eikä väänänyt peltiä kiristäessä muttereita.

Jottei jäänyt epäselväksi niin auto on pitkästä aikaa taas pyörillään! Tilapäisesti tassuina peltivanteet nastarenkain, koska tärkeintä että autoa voi siirrellä tallissa. Esimerkiksi jousitus on säädetty vielä korkeaksi ja pyöräkulmat edessä (caster, camber ja auraus) ovat varmasti päin persettä. Auto tuli pukeilta alas ilman narinaa ja nitinää, joten vaikuttaa hyvältä tässä kohtaa, vaikka hienosäädöt vielä tekemättä.

27.8.2018 Kuten kirjoittelinkin jo eilen, päättyi toisen Sierran ajokausi hyvissä tunnelmissa, mutta kilpurin rakentelu sen sijaan jatkuu yhä. Jo miltei neljä vuotta tallipölyjä päälleen kerännyt JAZ-turvatankki on odotellut asennustaan autoon, enkä enää keksiniyt syytä olla viemättä asennusta loppuun saakka.

Oikeastaan ainoa "haastava" vaihe oli kuuden reiän poraaminen kaukaloon. Nuo pannat olivat kiinni tankissa mittausten aikaan, ja arvatenkaan tuonne ei mahtunut tankin tiellä ollessa merkintöjä tekemään. Parin otsan raapaisun jälkeen leikkelin pahvista sapluunan, johon reikien paikat pystyi merkitsemään, ja sen avulla sitten tussilla pilkut kaukalon pohjaan. Jaon porauksesta teki osaltaan hankalaa myös se että pannat on toteutettu käsityökaluin, joten mitat ovat enemmän ja vähemmän epäsäännöllisiä :-)

Tankinkiinnityspannat maalasin tosiaan tutulla sinisellä jo aiemmin.

Sapluuna hoiti virkansa hyvin sillä osat sopivat vähäisin kiukun elein paikoilleen!

Siellä se JAZ majailee. Aiemmin asennetun korkin ja tankin väliin täytyy toki asentaan letku, jolloin tankkaus hoituu suunnitellusti ulkokautta. Valitettavan usein näkee turvatankkiasennuksia joissa täytyy avata takakontti tankkauksen ajaksi...

Tällä hetkellä osapuute lista on melkoinen, mutta pieniä siistimisiä ja sipistelyjä tulen edelleen tekemään auton parissa.

29.10.2018 Jestas sentään että onkin pitkä tovi mennyt päivittämättä sivustoa, tästä projektipäiväkirjasta puhumattakaan... Melkeinpä jännittää vieläkö sitä muistaa kuinka tätä HTML-editoria taas käytettiinkään :-) Käyttöauton ehostus ja eräs toinen tekninen projekti pitivät kiireisenä, eikä suurilta suruiltakaan ole vältytty tänä syksynä. Syyskuun alussa jatkoin vielä kilpurin kanssa, ja kävin likaisten lasien kimppuun. Niissähän oli maalisumua ja kipinöitä. Parhaaksi keinoksi osoittautui mattopuukon terän, jolla sai huoletta kaapia eikä laseihin tullut naarmuja, toki teippasin terän päädyt. Lopuksi vielä suojasin auton ja pyyhkäisin ikkunat tinnerillä, tulipahan kirkkaat! Tätä nykyä niissä on enää vain parin kuukauden tallipölyä ja omia sormenjälkiä :-)

Aiheesta kevyesti poiketen, kesän ajoautona ollut Rotta-Sierra sai asiallisen säilytys paikan, kun tutun poika aloittelee uraa maanrakentajana, niin "opinnäytetyönä" hän tasoitti tallinpäädyn kummut ja ajoi soraa päälle. Kuten joskus aiemmin mainitsin tämä odottaa vielä sitä todellista projektiksi ottoaan...

Sitten päästään nykyhetkeen. Auto jää nyt kuvanmukaiseen kuntoon odottamaan tekniikkaa, vaihdelaatikkoa sekä muita osia, tarkemmin sanottuna niiden asennusta. Tämä rakentelukausi on tietysti hyvää päättää näin ettei mitään hommaa jää rästiin, varsinkin kun maalaukset sain taputeltua kesällä.

Vaikka vaikuttaa hiljaiselon aloittamiselta tämä minun päivitys, niin sitä se ei suinkaan ole. Jos aika sallii, materiaalia tulisi Focuksen maalaushommista, uudesta Assetto Corsa Competizione- simulaattorista ja omavalmisteisesta "rigistä". Tässä kohtaa toivotan hyvää syksyä ellei jopa talvea, ja kiitän tähän asti tuttavien sekä foorumien kautta saadusta kannustuksesta!

21.4.2019 Vihdoinkin rakentelukausi avattu! Joskin mutkien kautta... Ensimmäinen homma kilpurin kanssa tuli olemaan toinen versio öljypohjasta Zetec- koneeseen. Haluan siirtää pattia etuosastaan noin 10mm taaemmas ja vastaavsti takaosan lohkonpäädyn tasalle, ettei tarvitse leikellä lootan kurapeltiä. Lisäksi tiivistepintojen istuvuus ei täytä sekään omia kriteerejä, joten homma alkaa taas A:sta niin ironiselta kuin se nyt kuullostaakin. Sivutiivistepintoja varten tein sapluunat joilla piti saada porattua tarkka jako, mutta.. paskanmarjat yhtä paljon vaeltaa käsipora, mistä johtuen tein suorilla mitoituksilla reiät pistepuntin ja piirtopuikon osoittamina. Kuitenkin matkan varrella sattui pieni haaveri, kun allekirjoittanut sai laikkaa sormeen aina neljän tikin verran... Tänään pääsin sitten oikeasti taas jatkamaan, saaden jotain aikaiseksikin.

Öljypohjan molemmat "kaaret" istuivat välttävästi edellisessa versiossa öljypohjasta, joten nyt käytin apuna pienoisvalssikonetta, jolla kurvasin 1,5mm pellinsoiroista kappaleet. Tein ensin mallit ohuemmasta, jonka mukaan sitten varsinaiset osat.

Istuvuus todellakin on aivan eri luokkaa, vaikka Retrofordin ohje on toki laittaa tiivste paikalleen liiman kanssa. Seuraavaksi pitäisi leikella loput ö-pohjan osat uusien mittojen mukaan. En ehkä tee ihan yhtä tarkkaa raporttia välivaiheista kuin ensimmäisella kerralla, mutta kuvaan kaiken olennaisen. Toivon mukaan hitsaus tapahtuu hieman toisella menetelmällä kuin mitä aiemmin on nähty... ;-)

22.4.2019 "I hopelessly working in line..." tai ehkä niinkään toivotonta ei ollut tämän päivän puunailut, koska työ eteni kyllä suoraviivaisesti. Ajelin kuvio sahalla sekä etu- että takapäätyihin muodot kaarille ja mitoitin takaosan uudelleen. Kuva on tulevan pohjan etuosasta, kuten näkyy kappaleet istuvut juuri eikä melkein! Tussin jäljet täytynee hangata pois, sillä tuleva hitsausmenetelmä ei epäpuhtauksista tykkää...

Sivuprofiili koki eniten muutoksia. Tekemisen ohessa olen kirjannut edellisen öljypohjan piirrustuksiin muutoksia, koska edelleen aion dokumentoida hyvin kappaleiden mitat. Enää olisi luvassa pienempien kilkkeiden leikkausta ja tyhjennyspropunvastakappaleen väkertelyä. Huomatkaa muuten että pitkään kaavailemani tallipöytä on päässyt mukaan kuvaan :-)

19.5.2019 Päivityksen otsikko "Ballad of TIG" aika lailla paljastaa mitä tässä ollaan haudottu, ja lähdin heppailemaan uutta ö-pohjaa kasaan Everlastin TIG-koneella. Vaikkei tässä tapauksessa voida puhua valokaaren äänestä tai laulusta, muodostui hommasta silti jonkinasteinen balladi kerrottavaksi... Alkaessani vetää ensimmäisiä saumoja kone meni vikatilaan ja lämpösuojanvalo paloi paneelissa. Tarkemmin kuunneltuna flekti ei pyörinyt lainkaan! Näytti pahasti siltä että kiinanpommi räjähti silmille, eikä ole edes vuosi 1995 tai uudenvuoden aatto.. Soittelin firmaan josta tämän ostin, ja korjausajaksi arvioitiin kahta viikkoa, vaikka takuun piikkiin meneekin. Tässä kohtaa olin jo otsikoida päivtyksen "Burning Hope" :-(

Niin se kuitenkin vain on että sade jäähdyttää, aurinko lämmittää ja kone kotiutui huollosta jo perjantaina, toimien tietenkin moitteetta!

Kappele oli kiinni koko hitsauksen ajan jigissä. Alku tosin meni ryömien, kun jouduin ruuvamaan pohjaa aina irti jigistä varmistellen sen olevan irroitettavissa, joskun saattaa nimittäin palaa kiinni, jolloin asiat taas monimutkaistuvat.

Tänään sain siis pohjan jo alustavasti hitsattua kasaan, eikä muuta puutukaan kuin loiskelevy sekä tehdä pieni syvennys vielä startille.

Säiliöhitsarit ehkä hihittelvät hiljakseen...

...mutta itselle kelpaa, vaikkei mitään luokkahitsiä tässä nyt tullutkaan tehtyä.

Patin sivu osaa otin n. 15mm kapeammaksi edellisestä. Mahtuupahan pakoputki ainakin tulemaan ohi paremmin :-)

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen koneen käytökseen. Tässä tuli tehtyä niin piena kuin nurkkaliitosta, lisäaineen kanssa ja ilman. Toisinaan rako vaihteli hieman jolloin pidin lankaa hollilla tökäten sitä sulaan tarpeen vaatiessa. Toivon mukaan seuraavaa päivitystä ei tarvitse odotella neljää viikkoa... :-)

26.5.2019 Taas piti potkia itseään liikkeelle näihin pieniin mutta olennaisiin viimeistely hommiin öljypohjan kanssa. Aion luonnollisesti jo ennen asennusta ponnistaa ö-pohjan saumat, ennen sitä aloin jo tutkia silmämääräisesti paikkoja, löytäen useamman lopetuskraaterin jonka keskellä pieni huokonen... Sulattelin siis uudelleen kohtia joihin kraateri oli jäänyt työntäen lisäainelankaa ihan jäähdytysmielessä. Kaiken ollessa päältäpäin kunnossa en vielä täyttänyt pohjaa nesteellä, vaan tein muita tympeitä hommia "pois alta". Yksi näistä oli kuvassa näkyvä hollilla oleva loiskelevy. Hitsaan sen kiinni vasta kun olen saanut pohjan testattua. Huomatkaa muuten kuvasta TIG-hitsin tunkeuma, vaikka virtaa miltei puolet siitä kuin MAGilla edellisessä versiossa!

Seuraavaksi tein 3mm tavarasta jokaisen ö-pohjan kiinnityspultin alle aluslevyn, joka painaa laajalta alalta eikä näin ollen väänny pohja pulttien alta kiristäessä. Monesti tuon on tehty yhtdestä soirosta, mutta jaon saaminen kohdalleen käsiporalla on sen verran tuskaista että tein erilliset levyt. Harmillisesti TIGistä on kaasu miltei loppu, joten hitsaaan luultavasti MAGilla loiskelevyn, koska ei ole kyse pitkistä saumoista tai edes öljytiiviistä. Uskoisin alkuviikosta myös ehtiväni ponnistamaan pohjan saumat, jos ei kaikki mene sinne ja syvälle...

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6 Sivu 7 Sivu 8

Sivu 9 Sivu 10   Sivu 11 Sivu 12 Sivu 13 Sivu 14 Sivu 15 Sivu 16

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor