Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6 Sivu 7 Sivu 8

Sivu 9 Sivu 10 Sivu 11 Sivu 12 Sivu 13 Sivu 14 Sivu 15 Sivu 16

Sierra Mk1 -86 "Group A"

OSA 10.

10.7.2018 Sivu vaihtuu ja projekti jatkuu, kuten lupasinkin, taka-akseliston parissa. Heti alkuun täytyy jo tunnustaa että tässä päivityksessa ei ole tapahtanut niin paljon kuin aikaisemmin, ja näin on myös aika ajoin tulevaisuudessa. Vaikka minua on Ford-Clubin foorumilla kritisoitu toisinaan tiheästä päivitystahdista, aion tehdä hommat kuten itse parhaaksi katson, joten tällä erää pientä purtavaa vain tarjolla :-)

Taka-apurunkoon asensin race-kovuuden uretaanipuslat.

Ihmeellistä sinällään kuinka helposti ne menivät paikalleen itse tehdyllä asennustyökalulla, jota käytin aikanaan iS-replican isojen puslien asennuksessa, jotka olivat vain kumia. Ei sillä, kierretanko näkyi käyvän aika luokilla ennen kuin pusla lopulta pomppasi tilaansa.

Peränkannakepuslaksi valikoitui ehjä (ainakin ehjimmäin näköinen jonka löysin) vakio-osa, jonka ainoastaan puhdistin ja maalasin. Ratkaisun saneli hiukan niukaksi käyvä budjetti ja toisaalta tuo kyseinen pusla on helpohko vaihtaa ajokauden aikanakin, koska on ihan pultaamalla kiinni, irroitus ei vaadi näin ollen mitään ulosvetimiä.

Seuraavaksi pitkästä aikaa remontti jonka kanssa olen täysin ensikertalainen! Tallin kätköistä löytyivät 9 vuotta sitten "arkistoidut" 4wd Cosworthin takalaakeripukit. Nehän jäivät joutilaiksi kun halusin toteuttaa tuolloisen Sierran takapään pienillä levyillä ja laakeripukeilla. Tällaiseen kilpuriin tulee kuitenkin 273mm levyt taakse, joten vanhoille osille on taas käyttöä. Ensinnä hioin pukit puhtaiksi ruosteesta.

Päätin vaihtaa suosiolla uudet pyörän laakerit molemmin puolin, sillä tietoa ajetuista kilometreistä ei ollut...Vanhojen laakereiden, niiden pölysuojien ja etenkin sisäkoolien purku oli yllättävän työläs homma. Arvasin että toisen sisäkooleista joutuu koputtelemaan tuurnalla ulos, mutta olake oli toisessakin koolissa niin pieni, ettei sitä pystynyt kopauttamaan millään hylsyllä pois, vaan taas piti käyttää tuurnaa ja vasaraa kieli keskellä suuta. Tärkeintä oli muistaa olla kallistamatta tuurnaa liikaa ulos ja pukkiin päin, jotta välttyy naarmuttamasta pintoja. Pitkästyttävän ähräämisen jälkeen osat oli puhdistettu ja kuvan tilanne kohtaa tekstin.

Uudet sisemmät koolit menivät sitten paikoilleen keljuilematta 46mm hylsyllä jota naputtelin vasaralla. Enää vain itse laakerit ja pölysuojat, jonka jälkeen tympein asennustyö oli takana. Näinkään tavallaseen remonttiin en varsinaisia ohjeita löytänyt, miksi oli tärkeää tehdä myös purkutyö huolella. Laitoin laakereita suojaamaan teippiä, ennen Hammer-maalin sutaisua. Tätä nykyä osat ovat maalin kuivumista vaille valmiita :-) Värivalinta paljastuu seuraavassa päivtyksessä, stay focused.

28.7.2018 Kylläpäs tätä seuraavaa päivitystä jouduttiin sitten odottamaan... Kuten nyt kuvassa näkyy laakeripukkien väriksi valikoitui harmaa, koska satulat ovat sinisiä ja tukivarret mustia :-) Akseliston kasaus alkoi jo viikkoja sitten, joten osan matkaa tämä tulee olemaan jälkiraportointia. Ongelmiltakaan ei ole työvaiheissa vältytty...

Vetoakseleidenpulttien alla on tehtaan jäljiltä pareittain alla olevan levyt/lenkit, joita tulee siis 3 kpl liitosta kohden eli yhteensä 12 kpl koko akselistoon. Eipä siinä auttanut kuin ottaa porakone käteen ja vuoleskella rälläkällä osat oikean muotoisiksi. Jotta kappaleet olivat tulleet suurinpiirtein samoihin mittoihin hain viimeiset muodot laittamalla levyt yhteen nippuun jossa rälläköin niitä. Loppujen lopuksi tarpeeseen noista tuli vain puolet, koska löysin sentään 7 kpl kätkön alkuperäisiä vastaavanlaisia osia.

Ennen laakeripukkien asennusta putsasin kierteet tapilla ja laitoin kuparirasvaa pultteihin ennen paikalleen ruuvaamista.

Vetoakselien uloimpiin liitoksiin käytin siis alkuperäisiä aluslevyjä.

Ja sisäpäihin omavalmisteisia. Pultteina Fordin alkup. Torx- kannalla olevat M8x55 pultit.

Tukivarret menivät paikalleen Black Series- uretaanipuslin. Aika kova änkääminen oli niidenkin kanssa, kun liikkuma varaa ei ole hirveästi ole. Kuvassa näkyy myös korostetusti tukivarsien sisäpäiden camber- säätö. Tällä hetkellä asetus on tapissaan eli sisäpää 12mm korkeammalla kuin vakiona. Eipähän mene ainakaan liikaa pakkaselle kulmat vaikka madalletaankin :-)

Akseliston lopullinen kokoonpano layout- tyylisessä otoksessa. Cosworthin 7½" apurunko, Scorpion avoin isoperä tiheällä 3,91:1 välityksellä, Scorpion tukivarret, 4wd Cosworthin laakeripukit ja Sierran 100mm laipoilla olevat vetarit. Kyllä tähän versioon tulee nyt lukoton perä, koska katsoin tiheän välityksen olennaisemmaksi, kuin lukon. Olen tullut myös siihen tulokseen ettei lukko ole aivan pakollinen edes leikkiessä. Kun perän haluaa tiestä irti sen saa heilautettua, johon pystyy kun on luottoa auton alustaan, toisaalta jos tätä luottoa ei olisi niin voisiko sellaisella autolla kovaa ylipäänsä mennä?

Ennen akseliston nostoa autoon huomasin napojen pyörivän todella jäykästi, ja pikaisesti purin hullun raivolla navat ja laakeritpukit pois sekä irroittelin uudet stefat saadakseni "varmistettua" pajavasaralla turvin sisäkoolien olevan pohjassa. Kun sain osat takaisin kasaan, totesin napojen tuntuvan yhä jäykiltä ja samalla tulin siihen tulokseen että näin kuuluukin olla.

Akseliston paikalleen nosto kävi sitten yllättävän kivuttomasti yhdellä tunkilla. Omavalmisteiset alalevytkin sopivat keljuilematta paikkoihinsa.

Takapään kynätolpille piti takoa tilaa iskaritorneihin, mutta laitan vielä prikan tukivarren kouruun sisäupuolelle, niin saan alapäitä yhä ulommas, jolloin tilaa on varmasti. Jarrut ja takavakaaja tulevat jälkijunasta, koska minulta puuttuvat palat, levyt ja puslat.

Sierran etenemistä on hidastanut hieman eräs toinen maalausta vaatinut projekti josta ehkä rustailen pientä tarinaa myöhemmin, mutta näpertelyt Sierran parissa jatkuvat yhä nekin.

13.8.2018 Toisen Fordin maalailujen jälkeen pääsin jatkamaan kilpuria vaihteeksi. Syksyllä Zetec- muunnos jäi kevyesti vaiheeseen, koska en päässyt sovittamaan starttia koneeseen. Yksi syy oli sekin ettei minulla ollut vielä tuolloin sopivaa starttimoottoria :-) Keväällä kuitenkin löytyi DOHC-mallin osa järkevään hintaan ja vasta nyt pääsen sitä mallailemaan.

Siivoilin tallia järjestellen samalla tilaa. Ruuvailin puominokkaan otetun moottorin vaihdelaatikkoon ja olipa ilo huomata startin sopivan aivan kuten pitkääkin! Tekemäni syvennys antoi juuri sopivasti tilaa laipalle ja öljypohjan kylkeenkin jää hajurakoa pari milliä.

Tämän kuvan tiimoilta pakko todeta (vaikka ehkä tästä joku saisikin kohtauksen) että on aika kisaisen näköinen tuo Mondeon vakiopakosarja verrattuna vaikkapa OHC:n valusarjaan, eikö?!?

Yksi toinen tärkeä ja mieltä askarruttanut juttu oli öljypumpunimuputken kannakkeen muokkaus. Olin aiemmin hitsannut pultit RKL-laakerikannen pultinkantoihin, mutta halusin tuosta viritelmästä luopua. Siksipä kanttasin jo aiemmin tänä keväänä 1,5mm rosterista pulttien alle tulevat korvakot. Näin pultit pystyy kirimään hylsyllä momenttiin jatkossakin eikä se momentti myöskään vääristy, kun eväänä perus mustaa lujempi rosteri.

Itse imuputkeen hitsasin 3mm teräksestä soiron, joka tulee pulttaamalla edellisen kuvan kannekkeisiin.

Nyt pitäisi olla tukeva toteutus. Zetec- muunnos joutuukin jäämään muutaman viikon tauolle,sillä minulta uupuvat runkolaakerikanteen uudet pultit, jotka tarvitsen jo kerran hitsattujen tilalle. Kierre kun niissä on M11x1,5, niin ei löydy ihan kiinnitystarvikeliikkeestä välttämättä. Samalla tilaan mahdollisesti myös vauhtipyörään uudet pultit.Laakereilla tässä ei silti tulla lepäämään, Sierra olisi nimittäin tarkoitus saada pyörilleen seuraavia asennuksia varten...

20.8.2018 Kilpuri etenee ja aika lailla teemaansa mukaillen. Peltiyöt korkin siirrolle oli tehty jo ennen maalausta, siis ennen sitä ensimmäistä :-) Nyt kun auto on kauttaaltaan maalattu siedettävästi, niin en nähnyt syytä olla viemättä tätä muunnosta loppuun saakka. Pokkaus korissa on tuosta kohtaa hieman kaareva, niin otin korkin kehyksestä takapuolelta hieman tavaraa, tässä tapauksessa alumiinia, pois rälläkällä. Asettui nätisti eikä väänänyt peltiä kiristäessä muttereita.

Jottei jäänyt epäselväksi niin auto on pitkästä aikaa taas pyörillään! Tilapäisesti tassuina peltivanteet nastarenkain, koska tärkeintä että autoa voi siirrellä tallissa. Esimerkiksi jousitus on säädetty vielä korkeaksi ja pyöräkulmat edessä (caster, camber ja auraus) ovat varmasti päin persettä. Auto tuli pukeilta alas ilman narinaa ja nitinää, joten vaikuttaa hyvältä tässä kohtaa, vaikka hienosäädöt vielä tekemättä.

27.8.2018 Kuten kirjoittelinkin jo eilen, päättyi toisen Sierran ajokausi hyvissä tunnelmissa, mutta kilpurin rakentelu sen sijaan jatkuu yhä. Jo miltei neljä vuotta tallipölyjä päälleen kerännyt JAZ-turvatankki on odotellut asennustaan autoon, enkä enää keksiniyt syytä olla viemättä asennusta loppuun saakka.

Oikeastaan ainoa "haastava" vaihe oli kuuden reiän poraaminen kaukaloon. Nuo pannat olivat kiinni tankissa mittausten aikaan, ja arvatenkaan tuonne ei mahtunut tankin tiellä ollessa merkintöjä tekemään. Parin otsan raapaisun jälkeen leikkelin pahvista sapluunan, johon reikien paikat pystyi merkitsemään, ja sen avulla sitten tussilla pilkut kaukalon pohjaan. Jaon porauksesta teki osaltaan hankalaa myös se että pannat on toteutettu käsityökaluin, joten mitat ovat enemmän ja vähemmän epäsäännöllisiä :-)

Tankinkiinnityspannat maalasin tosiaan tutulla sinisellä jo aiemmin.

Sapluuna hoiti virkansa hyvin sillä osat sopivat vähäisin kiukun elein paikoilleen!

Siellä se JAZ majailee. Aiemmin asennetun korkin ja tankin väliin täytyy toki asentaan letku, jolloin tankkaus hoituu suunnitellusti ulkokautta. Valitettavan usein näkee turvatankkiasennuksia joissa täytyy avata takakontti tankkauksen ajaksi...

Tällä hetkellä osapuute lista on melkoinen, mutta pieniä siistimisiä ja sipistelyjä tulen edelleen tekemään auton parissa.

29.10.2018 Jestas sentään että onkin pitkä tovi mennyt päivittämättä sivustoa, tästä projektipäiväkirjasta puhumattakaan... Melkeinpä jännittää vieläkö sitä muistaa kuinka tätä HTML-editoria taas käytettiinkään :-) Käyttöauton ehostus ja eräs toinen tekninen projekti pitivät kiireisenä, eikä suurilta suruiltakaan ole vältytty tänä syksynä. Syyskuun alussa jatkoin vielä kilpurin kanssa, ja kävin likaisten lasien kimppuun. Niissähän oli maalisumua ja kipinöitä. Parhaaksi keinoksi osoittautui mattopuukon terän, jolla sai huoletta kaapia eikä laseihin tullut naarmuja, toki teippasin terän päädyt. Lopuksi vielä suojasin auton ja pyyhkäisin ikkunat tinnerillä, tulipahan kirkkaat! Tätä nykyä niissä on enää vain parin kuukauden tallipölyä ja omia sormenjälkiä :-)

Aiheesta kevyesti poiketen, kesän ajoautona ollut Rotta-Sierra sai asiallisen säilytys paikan, kun tutun poika aloittelee uraa maanrakentajana, niin "opinnäytetyönä" hän tasoitti tallinpäädyn kummut ja ajoi soraa päälle. Kuten joskus aiemmin mainitsin tämä odottaa vielä sitä todellista projektiksi ottoaan...

Sitten päästään nykyhetkeen. Auto jää nyt kuvanmukaiseen kuntoon odottamaan tekniikkaa, vaihdelaatikkoa sekä muita osia, tarkemmin sanottuna niiden asennusta. Tämä rakentelukausi on tietysti hyvää päättää näin ettei mitään hommaa jää rästiin, varsinkin kun maalaukset sain taputeltua kesällä.

Vaikka vaikuttaa hiljaiselon aloittamiselta tämä minun päivitys, niin sitä se ei suinkaan ole. Jos aika sallii, materiaalia tulisi Focuksen maalaushommista, uudesta Assetto Corsa Competizione- simulaattorista ja omavalmisteisesta "rigistä". Tässä kohtaa toivotan hyvää syksyä ellei jopa talvea, ja kiitän tähän asti tuttavien sekä foorumien kautta saadusta kannustuksesta!

21.4.2019 Vihdoinkin rakentelukausi avattu! Joskin mutkien kautta... Ensimmäinen homma kilpurin kanssa tuli olemaan toinen versio öljypohjasta Zetec- koneeseen. Haluan siirtää pattia etuosastaan noin 10mm taaemmas ja vastaavsti takaosan lohkonpäädyn tasalle, ettei tarvitse leikellä lootan kurapeltiä. Lisäksi tiivistepintojen istuvuus ei täytä sekään omia kriteerejä, joten homma alkaa taas A:sta niin ironiselta kuin se nyt kuullostaakin. Sivutiivistepintoja varten tein sapluunat joilla piti saada porattua tarkka jako, mutta.. paskanmarjat yhtä paljon vaeltaa käsipora, mistä johtuen tein suorilla mitoituksilla reiät pistepuntin ja piirtopuikon osoittamina. Kuitenkin matkan varrella sattui pieni haaveri, kun allekirjoittanut sai laikkaa sormeen aina neljän tikin verran... Tänään pääsin sitten oikeasti taas jatkamaan, saaden jotain aikaiseksikin.

Öljypohjan molemmat "kaaret" istuivat välttävästi edellisessa versiossa öljypohjasta, joten nyt käytin apuna pienoisvalssikonetta, jolla kurvasin 1,5mm pellinsoiroista kappaleet. Tein ensin mallit ohuemmasta, jonka mukaan sitten varsinaiset osat.

Istuvuus todellakin on aivan eri luokkaa, vaikka Retrofordin ohje on toki laittaa tiivste paikalleen liiman kanssa. Seuraavaksi pitäisi leikella loput ö-pohjan osat uusien mittojen mukaan. En ehkä tee ihan yhtä tarkkaa raporttia välivaiheista kuin ensimmäisella kerralla, mutta kuvaan kaiken olennaisen. Toivon mukaan hitsaus tapahtuu hieman toisella menetelmällä kuin mitä aiemmin on nähty... ;-)

22.4.2019 "I hopelessly working in line..." tai ehkä niinkään toivotonta ei ollut tämän päivän puunailut, koska työ eteni kyllä suoraviivaisesti. Ajelin kuvio sahalla sekä etu- että takapäätyihin muodot kaarille ja mitoitin takaosan uudelleen. Kuva on tulevan pohjan etuosasta, kuten näkyy kappaleet istuvut juuri eikä melkein! Tussin jäljet täytynee hangata pois, sillä tuleva hitsausmenetelmä ei epäpuhtauksista tykkää...

Sivuprofiili koki eniten muutoksia. Tekemisen ohessa olen kirjannut edellisen öljypohjan piirrustuksiin muutoksia, koska edelleen aion dokumentoida hyvin kappaleiden mitat. Enää olisi luvassa pienempien kilkkeiden leikkausta ja tyhjennyspropunvastakappaleen väkertelyä. Huomatkaa muuten että pitkään kaavailemani tallipöytä on päässyt mukaan kuvaan :-)

19.5.2019 Päivityksen otsikko "Ballad of TIG" aika lailla paljastaa mitä tässä ollaan haudottu, ja lähdin heppailemaan uutta ö-pohjaa kasaan Everlastin TIG-koneella. Vaikkei tässä tapauksessa voida puhua valokaaren äänestä tai laulusta, muodostui hommasta silti jonkinasteinen balladi kerrottavaksi... Alkaessani vetää ensimmäisiä saumoja kone meni vikatilaan ja lämpösuojanvalo paloi paneelissa. Tarkemmin kuunneltuna flekti ei pyörinyt lainkaan! Näytti pahasti siltä että kiinanpommi räjähti silmille, eikä ole edes vuosi 1995 tai uudenvuoden aatto.. Soittelin firmaan josta tämän ostin, ja korjausajaksi arvioitiin kahta viikkoa, vaikka takuun piikkiin meneekin. Tässä kohtaa olin jo otsikoida päivtyksen "Burning Hope" :-(

Niin se kuitenkin vain on että sade jäähdyttää, aurinko lämmittää ja kone kotiutui huollosta jo perjantaina, toimien tietenkin moitteetta!

Kappele oli kiinni koko hitsauksen ajan jigissä. Alku tosin meni ryömien, kun jouduin ruuvamaan pohjaa aina irti jigistä varmistellen sen olevan irroitettavissa, joskun saattaa nimittäin palaa kiinni, jolloin asiat taas monimutkaistuvat.

Tänään sain siis pohjan jo alustavasti hitsattua kasaan, eikä muuta puutukaan kuin loiskelevy sekä tehdä pieni syvennys vielä startille.

Säiliöhitsarit ehkä hihittelvät hiljakseen...

...mutta itselle kelpaa, vaikkei mitään luokkahitsiä tässä nyt tullutkaan tehtyä.

Patin sivu osaa otin n. 15mm kapeammaksi edellisestä. Mahtuupahan pakoputki ainakin tulemaan ohi paremmin :-)

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen koneen käytökseen. Tässä tuli tehtyä niin piena kuin nurkkaliitosta, lisäaineen kanssa ja ilman. Toisinaan rako vaihteli hieman jolloin pidin lankaa hollilla tökäten sitä sulaan tarpeen vaatiessa. Toivon mukaan seuraavaa päivitystä ei tarvitse odotella neljää viikkoa... :-)

26.5.2019 Taas piti potkia itseään liikkeelle näihin pieniin mutta olennaisiin viimeistely hommiin öljypohjan kanssa. Aion luonnollisesti jo ennen asennusta ponnistaa ö-pohjan saumat, ennen sitä aloin jo tutkia silmämääräisesti paikkoja, löytäen useamman lopetuskraaterin jonka keskellä pieni huokonen... Sulattelin siis uudelleen kohtia joihin kraateri oli jäänyt työntäen lisäainelankaa ihan jäähdytysmielessä. Kaiken ollessa päältäpäin kunnossa en vielä täyttänyt pohjaa nesteellä, vaan tein muita tympeitä hommia "pois alta". Yksi näistä oli kuvassa näkyvä hollilla oleva loiskelevy. Hitsaan sen kiinni vasta kun olen saanut pohjan testattua. Huomatkaa muuten kuvasta TIG-hitsin tunkeuma, vaikka virtaa miltei puolet siitä kuin MAGilla edellisessä versiossa!

Seuraavaksi tein 3mm tavarasta jokaisen ö-pohjan kiinnityspultin alle aluslevyn, joka painaa laajalta alalta eikä näin ollen väänny pohja pulttien alta kiristäessä. Monesti tuon on tehty yhtdestä soirosta, mutta jaon saaminen kohdalleen käsiporalla on sen verran tuskaista että tein erilliset levyt. Harmillisesti TIGistä on kaasu miltei loppu, joten hitsaaan luultavasti MAGilla loiskelevyn, koska ei ole kyse pitkistä saumoista tai edes öljytiiviistä. Uskoisin alkuviikosta myös ehtiväni ponnistamaan pohjan saumat, jos ei kaikki mene sinne ja syvälle...

2.6.2019 Pieniä mutta hemoja kiristäneitä loppusilauksia tehty öljypohjalle, mukaan lukien kuvassa näkyvä maali. Ponnistin ensinnä pohjan pitävyyden höyryävän kuumalla vedellä ja astianpesuaineella, löytäen vain yhden vuodon tyhjennyspropun pudotuslaatikon luota. Muurattuani (kuitenkin TIGillä) huokoset umpeen, ei muita vuotoja löytynyt. Päätin silti käydä läpi pari epäilyttävää paikkaa, niiden kohdalla tahtoi aluksi huokonen vaeltaa vain eri kohtaan, joten täytyi vetää paksumpaa hitsiä ja kiroilla ääneen :-) Loiskelevynkin sulattelin paikoilleen. Eilen sain pohjan maalattua.

Tältä osin saa kelvata,  meni sitten syteen tai saveen. Maalina käytin kuumankestotavaraa, jota sai ihan spray- pullossa, pinnasta sentään tuli hyvä. Tällä hetkellä vaikuttaa että konetta saattaisi pian päästä kasaamaan, sillä enää ollaan pienten näpertelyjen päässä siitä. Öljypumppuun piti hakea tiiviiste ihan merkkiliikkeestä kun ei Fixukselta löytynyt moista. Juuri nyt allekirjoittanut tosin on vaan korviaan myöden täynnä tätä Sierraa, joten keräillään motivaatiota tovi...

9.6.2019 Alkuviikosta tein erinäisiä viimeistelyjä, hioin suoremmaksi epäkeskolla vesikiskonsiirtolaippaa, leikkelin oikeanpuoleiseen koneenkorvaan tilaa startille yms. Sitten päätin uppoutua asiaan joka jäi vaivaaman yhä viime kesältä. Takapyöränlaakereiden vaihto ei edelleenkään miellytänyt itseäni, koska ne pyörivät liian jäykästi. Lähdin aluksi aukomaan napamutteria ja ajattelin jos vain kiristäisi uudelleen, mutta siinä kohtaa kun sain navan irti vetarista, otin samalla jo laakeripukin irti ja pian huomasin purkavani stefoja ja ulkokooleja pois. Aiemminhan olin siis naputellut sisäkoolit pajavasaralla, ja epäilinkin yhä etteivät ne ole vieläkään täysin pohjassa. Selvää oli että hakkaamalla ne eivät tuon syvemmälle enää menee, joten päätin siirtyä päivityksen otsikon mukaisesti "kirraamaan" tai pikemminkin puristamaan kooleja. Prässiä en omista, joten taas meni improvisoinnin puolelle. Alustana käytin vanhaa 205-lohkoa, hylsyjä ja pitkää mustaa M12-pulttia :-) Edellämainitulla yhdsitelmällä väänsin niin paljon kuin jaksoin. Tehtyäni operaation molemmille sisäkooleille kasasin pukin runsaalla rasvalla, ja aloin siirtyä tukivarteen asennusta kohti. Todellakaan ei tässä kohtaa ollut vielä mitään taetta auttaako remontti mitään...

Aloin kiristää napamutteria siihen asti kunnes toppasi. Kun kokeilin pyöräyttää renkaasta en ollut uskoa lopptulosta, rengas pyörähtii vauhdin kanssa vielä vähän matkaa itsekseen! Kiristin mutterin lopulta pitkällä varrella ähkimisestä päätellen lähelle ohjearvoa (250Nm), ja silti pyöri yhtä kevyesti, vaikka siellä on vetoakselit ja tasauspyörästö laittamassa hanttiin. Kaiken saman tein myös oikealle puolelle, onnistuen yhtä hyvin. Jatkossa suhtaudun pienellä varauksella ajatukseen laakerien asennuksen "hylsyä ja vasaraa apuna käyttäen".

Tänään nostin auton pukeille ja kiristelin uudella momenttiavaimella jo reaktiotangon korvakot ohjetiukkuuteen, sillä viime kerralla kaikki jäi käsivaraan kun edellinen momenttiavain hajosi.. Vielä on jäljellä monta paikkaa jotka täytyy tiukkailla. Uskoisin että tallilla käy naksutus seuraavalla kerralla :-)

13.6.2019 Momenttiavaimen nakse kuulunut tallilta useamman session ajan, kun kirin miltei kaikki alustan pultit ohjetiukkuuksiin. Ehkä mieleen painuvin on aina taka-apurungon isojenpuslien läpi menevien pulttien kirintä. Korjausopas suosittelee peräti 100Nm, mutta itse laitoin 92 ettei ainakaan korkkaa kierre palkin sisällä olevasta kinnityksestä, muutoinhan palkit ovat erinomaisessa kunnossa omilta jäljiltä.

Pitkään takaraivossa muhinut takajarrusatuloiden remontti, sain tänään tuulta purjeisiin, vaikka osat siihen ovatkin jo lojuneet hyllyssä luokattoman pitkän aikaa... :-) Ensimmäinen homma oli luonnollisesti kiertää mäntä pois sylinteristään tarkoitukseen sopivalla työkalulla. Sen jälkeen alkaa vasta se kellosepänleikki..

Vaikka osa näistä työvaiheista onkin esitelty asiallisesti eräässä "Fix Or Repair Daily"- blogissa, ajattelin silti valoittaa siihen perinteisempään mutteri mutterilta- tyyliin tämän projektin. Männän sisältä piti ensin poistaa lukkorengas, että keskimmäisen sisäkierreosan sai pois. Tuossa kohtaa käsiksi pääsi vielä ihan lukkorengaspihdeillä.

Jo alkumetreillä täytyy purkaa erinäisiä shimmejä/aluslevyjä pois.

Sylinterin pohjalta täytyi purkaa jälleen lukkorengas, jonka alta tuli kuvan kappale ja jousi. Tässä suositeltiin aiemmin mainitussa blogissa käyttämään sisäkierreosaa männästä apuna, kaiketi sen takia ettei tuo jousi pomppaa minne sattuu.

Kolmannen ja viimeisen lukkorenkaan pois saaminen kysyi jo sitten hieman sitä sorminäppäryyttä, apuna käytin teräväkärkistä "puraisinta". Samalla selvisi mystisen o-renkaan olinpaikka, joka näemmä on sylinterin takaosassa. Kaiken tämän jälkeen käsijarrunlinkku tuli nostamalla ulos ja pieni n. 10mm mittainen tappi putosi pois satulanpohjilta. Käsijarrulinkun yläpäästä kaavin vanhan tiivisteen jo pois. Saa nähdä käykö kasaus samalla tahdilla kuin purku?

16.6.2019 Aivan yhtä nopeasti ei toisen puolen kasaus sujunut, mutta palataanpa siihen mihin oikeasti jäätiin, sillä paikkoja piti vielä putsailla. Linkkua pyyhin jarrukliinerillä ja vähän 600-hiomapaperilla tuolla yläpäästä. Kaivelin myös tiivisteen jämät pois linkun pesästä itse satulassa.

Saatuani paikat puhtaiksi, alkoi kasaaminen, heti alkuun tuli lievä kämmi, kun laitoin turhaan käsijarrunlinkkuun syvemmälle akseliin tiivisteen, vaikka siihen riittäisi ilmeisesti vain se yläosaan tuleva kumi, mutta ainakaan linkku ei takertele, joten kovin suurta vahinkoa ei tapahtunut :-) Kaikista alimmaisen lukkorenkaan saaminen tilaansa vei eniten aikaa, ennen kuin huomasin ettei pienen pieni nystyrä ollut kohdallaan satulanpohjan kolossa, asennon oikaustuani, lukkorenkaan sai paikoilleen. Toinen lukkorengas meni kun älysin laittaa M16-mutterin sisäkierremokkulan alle, jolloin riitti varaa puristaan jousi kasaan. Luonnollisesti mutteri ja em. mokkula ruuvattiin pois, minkä jälkeen kasasin männän osat, ja sinnekin se viimeinen lukkorengas. Männän tiivisteen ja pölysuojakumin asennus oli tuttua jo ennestään eikä se tuottanut sen kummempaa pään vaivaa. Männän kiersin sisään samalla työkalulla jolla otin sen pois. Kaikki tämä taisi viedä peräti 3 tuntia aikaa...!

Toisen puolen kasaus ja purku veivät yhteensä vaivaiset 2 tuntia rauhallisesti tehden, kun ei tarvinnut enää opetella. Vaikutti kyllä tämä viimeisenä tehty satula jo lähtökohtaisesti olevan paremmassa kunnossa, joten korjauksen tai kunnostuksen sijaan voisi puhua enemmän huollosta. Käsijarrumekanismia ihmetellessä täytyy kyllä nostaa hattua sille joka tämän systeemin on suunnitellut, ja kuinka nerokkaasti sekä mekaaninen- ja että hydraulinenpuoli toimivat käsikynkkää samassa paketissa. Mitä itse sain ajatuksesta kiinni niin linkku työntää pienellä tapilla satulan sisällä olevaa kierrtetappia kun käytetään käsijarrua, mutta sisällä oleva jousi palauttaa sen kuitenkaan tuomatta koko mäntää takaisin, koska kierre tapissa on hieman trapetsi-tyylinen, pystyy mäntä elämään jalkujarrukäytössä riittävän verran, ja palojen kuluessa se pystyy kiertymällä "vaeltamaan" aina iholle. Tälläinen ahaa- elämys juolahti mieleen :-)

Seuraavana olisi vuorossa remontti etujarrusatuloille, joihin odottelen yhä uusia tiivisteitä. Nyt on kuitenkin taas eittämättä tultu läpi yhden pullonkaulan, ja itselläkin herää toivo auton valmistumisesta!

19.6.2019 Kylläpä on mukava pitää yllä vaihteeksi vanhaan kunnon tyyliin ripeää päivitystahtia :-) Eilinen meni todellakin etujarrusatuloiden kanssa irvistellessä. Homma alkoi mäntien irroituksella, johon päätin käyttää paineilmaa, kuten suositellaan. Tuolla keinolla tulivat keljuilematta pihalle. Pölysuojakumin sai kaapia ja raaputtaa pois kun ei vaikuttanut tulevan yhtenä. Pian oltiin kuvan mukaisessa tilanteessa, joten mäntään vaan sisään eikö? Mäntä meni helposti, mutta pölysuojaa ei meinnannut saada millään tuonne sylinteriiin päin, pienen tappelun jälkeen jotain korvien välissä kuitenkin heräsi...

Uusia tiivisteitä tutkaillessa totesin että siellä on metallinen vahvike kuten stefoissa, ja tietenkään en ollut sitä ruosteen keskeltä huomannut poistaa satulasta... :-) Siispä terävää meisseliä käteen ja iskuja vasaralla, joilloin loppukin pölysuojasta oli kädessä, tämän jälkeen uusi osa meni miltei sormin painamalla tilaansa. Käytin vielä paineilmalla mäntää ulompana, voidakseni todeta tiivisteen asettuneen kunnolla.

Toinen satula purkaantui ja kasautui jos ei silmän räpäyksessä niin vähintään käden käänteessä. Molemmissa männät liikkuvat nyt hyvin kevyesti, joten voidaan olettaa jarrulevyjen pysyvän suorina, vaikka Fordin tyyppiviaksi mielletäänkin levyjen kieroutuminen. Tallia tutkaillessa löysin sattumalta ihan ihka uudet ilmausruuvit takasatuloihin yli 10 vuoden takaa, vielä oikein Motonetin- pussissa :-) Seuraava vaihe olisi tässä urakassa jarrulinjojen teko, johon hommasin jo liittimet ja 5mm putkea, harmillisesti juuri tuohon sopiva levityskappale puuttui pölykerroksen alta löytyneestä jarruputkityökalusarjasta..

Ai niin, sanotaan jo tässä kohtaa hyvät Juhannukset Fordisteille ja Fordeista kiinnostuneille!

29.9.2019 Juuri ja juuuri ehdin puskea tämän päivityksen ilmoille vielä kesäkuun puolella, sillä hommat jatkuivat jarrujen parissa, tarkemmin ottaen jarruputkia väkerrellessä. Tilasin uuden halppis-jarruputkityökalusarjan, jolla lähdin yrittämään. Vaikka sylniterin päähän tehty levitys sujui ongelmitta, ei samaa voinut sanoa putken toiseen pään operoinnista. Yritin kerta toisensa jälkeen, putki leikkaantui joko vinoon tai viimeistään puristus vaiheessa veti linkkuun, putkikin lyheni uhkaavasti kunnes lopulta sain levityksen onnistumaan. Kantapään kautta tulikin opittua kuinka olennaista on saada leikkas täysin suoraan ja leikata todella varovasti ettei tule purseita sekä tukea kartiopuristin hyvin jolloin ei vedä levitystyökalua linkkuun. Ennen kuin tarpeet loppuivat olin saanut kaikki pääylinteriltä lähtevät putket tehtyä, kaksi taakse ja kaksi eteen. Toistaiseksi paineenrajoittimia takapiireihin ei tule.

Välikuvaa tarvituista työkaluista, kyllä vasaraakin piti käyttää :-) Tosin vasaraa ei tarvittu itse putkien teossa vaan levitystyökaluntappia joutui varovasti oikaisemaan kun oli vääntynyt vinoon, mikä selitti lievät vaikeudet aika ajoin saada putkenpää tehtyä. Yllättäen perjantaina kesken jäänyt työ jatkui jo lauantaina, koska paikallisesta varaosaliikkeestä löytyi 5mm jarruputkea sekä sopivia (M10x1) liittimiä!

Tein ne jäljelle jääneet takatukivarsien putket, ja levitysten (osa taitaa puhua klunsseista) teko onnistui kerrasta. Otin ihan kuvan millaista jälkeä tällä parjatulla halpasarjalla saa. Ei sillä, vielä on liian aikaista liputtaa, viisaampia ollaan jarrujen ilmaamisen jälkeen.

Siinäpä olisi viimeiset putket tai kuvassa vain putki. Jarruletkuiksi valikoituivat teräspunoksiset. Jokusen kirosanan vaati tämä urakka, mutta toisaalta neljää ensimmäistä linjaa ei saa valmiina, joten pelkästään kokeilun halun piikkiin tämä ei mene. Seuvaaksi jatkan yhä jarrujen parissa, koska moottorista löytyi perustavalaatuinen ongelma, mikä puolestaan tarkoittaa uuden myllyn etsintää ja osien ruuvaista kiinni siihen myöhemmin. Nyt kaikki tympeät työvaiheet ovat takana, joten odotan positiivisella varauksella jarrujen lopullista asennusta!

1.7.2019 Pidetään yllä ripeää päivitystahtia, tällä kertaa voisi sanoa että ihan syystä... ;-) Haaveista alkaa hiljalleen tulla totta, ja taka-akseli sai 2wd Cosworthin jarrut. Putsasin tapilla kierteet kannakeraudasta, käyttäen asennuksessa uusia mustia pultteja. Liukuihin putsaus sekä jarruvaseliinilla rasvaus, ja luonnollisesti uudet kumit.

Etujarruista tuli kieltmättä aika muhkeat, kasvoihan levyn halkaisija alkuperäisestä 240mm teelautasesta 300mm kiekoksi! Täälläkin samat rutiinit ja huolellisuus mitä takajarrujen parissa. Momentteja en löytänyt näihin joten osat ns. järkitiukkuudessa. Lopulta taiteilin vielä käsijarruvaijerin paikoilleen, parissa kohtaa piti ottaa pois ja reitittää uudelleen, mutta onhan siitä jo 10 vuotta kun viimeksi asensin vastaavan osan, joten laitetaan tauon ja huonon lähimuistin syyksi tällä erää.

Pienehköön harrastetalliin on muodostunut joknin asteinen kaaos useamman yhdellä kertaa asennettavan osan vuoksi :-)

Paljon löytyisi kaikkea puuhasteltavaa, mutta seuraavana siivotaan talli...

3.7.2019 Tarkastelin vielä raidetangonpäiden säätömutterit että aukeavat helposti, koska juuri nyt ei ole uusia osia, mutta tulevaa ajatellen tein tutkailuja. Talvella hommasin jo sarjan 17" aluvanteita tähän, olivat mallia halpatarvike, niissä oli kantti-ihottumaa eivätkä kumitkaan kovin hyvässä kunnossa enää olleet, kuitenkin hyviksi puoliksi voidaan lukea maltillinen ET ja halpa 60 euron hinta koko hoidolle.

Ruuvailin vanteet alle jonka jälkeen laskin auton pois pukeilta. Kuten näkyy auton ajokorkeutta täytyy ruuvata alemmas, koska tätä nykyä tuonnen kaaren ja renkaan väliin mahtuu nyrkki XD Muttereiksi tuli ihan Fordin-osat irtokartiolla, ja tästä päästään itse tarinaan....

Se oli itselle selvää että joudun hommaamaan kerralla 16 kappaleen sarjan aluvanteelle käyviä muttereita, mutta 10 vuotta sitten jäi karvas muisto niiden hinnasta, sillä yhdelle kappaleelle jäi perittävää 7,5 euroa! Siksi päätinkin jo heti alkuun lähteä etsimään tarvikemutterit. Kuitenkaan Fixuksella ei ollut hyllyssä kuin neljä ja hintaakin oli yli 4 euroa, joten en tilannut mitään vaan suuntasin rengasliikkeeseen jossa alkoi sitten tapahtua.. Juuri työnsä aloittanut myyjä oli vähän hukassa etsiessään minulle tarkoitukseen sopivia muttereita, ja myönsi siis asian itsekin, tässä kohtaa mukaan tuli vanhempi asentaja, joka muisti kuinka taloon oli tilattu Fordin- mutterit, jotka olivat syystä tai toisesta jääneet asiakkaalle asentamatta. Vielä kun hän kuuli autoni tarinan ja jo tehdyt muutokset, sovittiin osille tavallisten tarvikeosien hinta, ja kappaleelle jäi kuittiin 3 euroa. On taas mukava todeta kuinka positiivista huomiota ja ymmärrystä auto tavallaan saa jo rakentelun viimeisillä vaiheilla!

11.7.2019 Vanteiden kanssa, tarkemmin renkaankiinnityksen pinnapulttien, ilmeni ongelma.. Muttereita saa kierrettyä maksimissaan noin 5 kierrosta ennen kuin toppaa, joten näköjään pidemmät pinnapultit tarvitaan vaikken spacereita käytäkään. Ilmeisesti vanteiden "niska" on niin paksu, että alkuperäiset pultit jäävät liian lyhyiksi. Jostain sopiva ET on revitty XD Tällä hetkellä odottelen tilaamiani pidempiä pultteja, mutta eihän tässä laakereilleen voi jäädä lepäämään, joten...

...kiillokkeet esiin ja hommiin! Edellisellä sivulla korjailin valumat kontista ja kuskin takakyljestä, viimeinen hionta tapahtui 2000-vesipapreilla, jolloin koriin jäi mataksi menneitä kohtia. Ajattelin suorittaa kiillotuksen ihan käsin käyttämällä Tokmannilta hankittua tukea jossa mikrokuituliina pintana. Mitään show room finish- pintaa en haaveilekaan, vaan saada takaisin se sama kiilto kuin ennen hiontoja.

Ensin hankasin karkeammalla kiillokkeella, sen jälkeen vielä hienommalla hologrammien poisto, vaikka uskoisin ettei kilpurin menoa nyt haittaakaan muutama hologrammi maalinpinnassa... :-) Ei sillä, hyvää harjoittelua tuleviin projekteihin tämä kyllä on.

Sehän kiiltää taas! Ajatuksissa olisi vahata auto, jos oikein innostun, kun vaan saan spoilerin ja muut puuttuvat jutut kiinni. Vähän jännitti edeltä mitä tulee, sillä en ole koskaan aiemmin kiillottanut maalipintaa, onneksi homma oli melkein niin helppoa miltä näyttääkin muiden tekemänä.

Kertaalleen asennetut jarrut piti purkaa pois, minkä jälkeen koputtelin pajavasaralla pinnapultit tallin lattialle, odottavan aika on pitkä...

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6 Sivu 7 Sivu 8

Sivu 9 Sivu 10   Sivu 11 Sivu 12 Sivu 13 Sivu 14 Sivu 15 Sivu 16

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor