Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6 Sivu 7 Sivu 8

Sivu 9 Sivu 10 Sivu 11 Sivu 12 Sivu 13 Sivu 14 Sivu 15 Sivu 16

Sierra Mk1 -86 "Group A"

OSA 8.

30.5.2017 Valumien poisto maalipinnasta karkasi rukkasesta ja pahemman kerran...

Talven aikana puntaroin hioisinko vanhat valumat pois, mutta ynnätessä haravamaiset valumat kuskin lokarissa, apukuskin lokarissa, ovissa, kyljissä ja tässä kohtaa ymmärtää jo että kannattaa maalata uudestaan. Mainittakoon vielä ettei maalia edes ollut mennyt joka paikkaan, pyöränkaarissa esimerkiksi pohjamaalikin oli räiskynyt harsona! Lopullisesti mopo karkasi ulottumattomiin siinä kohtaa kun hioin maalikerrokset puhki aina peltiin saakka valuman läheltä. Hätä luitenkaan ollut tämän näköinen vaan tarkoituksen mukainen...

Minulle oli jäänyt viime syksyltä hyväksi toteamaani 2k Master Epoksia avaamaattomat purkit, joten sain tilaisuuden vetää pyörään kaaret uusiksi, muiden paneelien pohjamaalauksien ohessa. Kun purkin aluksi aukaisi näytti homma kaatuvan nokalleen heti, mutta kokkelimainen epoksi notkistui pienen vatkaamisen jälkeen :-)

Kun kovete ja maali vielä kohtasivat, tuli tavara läpi ruiskusta juuri kuin pitääkin.

Kaiken kaikkiaan sain aikaiseksi tasan kaksi valumaa, jotka molemamat pystyi hiomaan täysin näkymättömiin 400- paperilla.

Oviin laskin myös pohjamaalin. Tuli tosin kieltämättä aika lievästi eeppinen hetki kun vetäessäni toista kerrosta lensi maalin kookas roska, mutta sain "ammattua" sen ruiskulla pois, kuitenkaan jättämättä kamppailun jälkiä oveen. Epoksit saivat kuivua viikon ajan

Vaikka epoksin korroosiosuoja on hyvä, se ei ole varsinaisesti hiontäväri, mutta sitä voi kyllä käyttää sellaisena. Muistaa täytyy toki hyvä suojaus, maalatessa käytin aktiivihiilimaskin lisäksi silmäsuojia, ja hioessakin hengityssuojaa sekä hanskoja estämään pölyn iholle tuleminen. Kaikki pinnat karhensin siis harmaalla karhuntassulla, jokna jäljen alryylimaali tuntuu peittävän. Pohjamaalista tulikin todella tasainen, kun sai ruiskunjäljen hangattua samalla kadoksiin.

Kuten aiemmalla sivulla tarinoin, meni edellisellä kerralla pohjanmaalaus mukiin, kun pinta sitten takerteli senkin edestä... Päätin tehdä siitä johtuen talven kotiläksyjä, ja samalla yritin selvittää missä mentiin metsähallituksen puolelle? Kaikista pahin virhe oli etten kunnioittanut maalivalmistajan antamaa haihdutusaikaa, vaan ruiskin sparypullo- tyylisesti sattuman varaisen määrän ohuita kerroksia. Oli sitä vikaa kyllä sitten muussakin aina ruiskutustekniikka myöden.

Eilen koitti, kelien ollessa juuri ja juuri suotuisat, se hetki. Pintamaalin veto. Pyrin hyödyntämään kaikki opit joita tiesin. Käytin sekä harsotuksessa että lopullisessa märässä kerroksessa overlap- tyylistä kuljetustekniikkaa "leikaten" aina vähän vanhaa viuhkaa. Hyödynsin myös amatöörin nuottikorvaa kuunnellessani ns. ilmavallia, tietääkseni olevan oikealla etäisyydellä. Jossain kohtaa koko auto oli maalattu, jo aiemmin hyvin onnistunutta kattoa lukuunottamatta. Toiskertalaisena mahtui mukaan taas pienia kauneusvirheitä, joista korjausta vaatii takaluukun ja oikean kyljen valuma, jotka aion vesihioa kahden viikon päästä. Muutoin parannus viime vuoteen oli moninkertainen!

Kuka se siellä kurkistaa kuskin takakyljestä...? :-)

Syksyllä järkyttävän ja jäätävän välimaastoon jääneisin lokasuojiin vedin poikkeuksellisesti kolme kerrosta riittävän kiillon aikaan saamikseksi.

Valumia näihin lokasuojiin tuli tällä kertaa, wait for it, nolla kappaletta!

Kauempaa otantaa.

Tunnustan tässä vaiheessa käyttäneeni parempaa ruiskua pinnan vedossa, ja jopa amatörinä huomasin selvänä etuna perus-HVLP-ruiskuun verratttuna kuinka tasaisesti maalia tulee pokkauksiin, sen kummemmin kallistelematta. Tällä kertaa myös pyöränkaaret saivat niin epoksi- kuin värikerroksenkin. Auton suojaamiseen näin vaivaa aikaisempaa enemmän, kyllästyneena sanomalehti viritelmiin, leikkasin jätesäkeistä mattopuukolla kokonaiset palat peittämään oviaukot ja ikkunat. Ovet jäivät vielä väriään vaille, koska ulkomaalauksen vuoksi olen niiltä osin sään armoilla, ja toistaiseksi ei ole luvattu sateettomia päiviä.. Tällaista opettelua tämä harrastaminen on, kuten moni muukin asia.

4.6.2017 Päivityksen otsikko sen jo kertoi, nyt ovat myös ovet saanet pintavärinsä. Olin myös rustaillut itselleni kolmen viikon aikataulun, ja koska maali oli tunti sitten kosketus kuivaa, en valehtele kauheasti, kun sanon tuossa aikataulussa näin ollen pysyneeni!

Ovet olivat lähes vaakatasossa, joten arvatenkaan valumia niihin ei tullut. Olisihan se varmaan yltänyt jo tempun tasolle tällä maalilla ja ruiskulla, jos tuonne olisi valumaa saanut tehtyä...

Mitään näyttely pintaa en näillä taidoilla saa, mutta maalinkiilto on kyllä juuri sitä mitä valmistaja lupaakin. Ruiskuttaessa näyttää siis hetken aikaa että tulee appelsiini, mutta kun odottaa toven niin maali "hulahtaa" tasaiseksi alkaen samalla kiiltää.

Seison juuri valon edessä, silti kesän 2017 hiusmuoti näkyy erottuvan kuvasta... :-) Peittelin ovet muoveilla kun jäävät vielä tulevaksi yöksi taivasalle. Vähän jännittää ovien takaisin asennus, kun joutuu maalipintoja varomaan, mutta ehkä siitä selvitään. Ruiskun osat pesin jo tinnerikylvyssä, ja alan taas muuntaa tallia enemmän asennuspajan suuntaan, vaikka lievä maalaamon katku tuolla yhä on. Hommaa nimittäin riittää vaan...

8.6.2017 Taas hikinen harrastesessio takana, ja tietenkin aiheesta tuli otettua muutama kuva.

Ovet sain ihan yhden miehen voimin asennettua takaisin. Pieniä säätöjä täytyi tehdä, kun aluksi apukuskin ovi jäi liian eteen ja kuljettajan ovi vastaavasti roikkui liian alhaalla. Käytin vielä kerran saranoiden pultit löysällä, joista kuskin sektori varsin vaikeapääsyinen, jonka jälkeen kampesin ovia sekä saranoita oikeisiin suuntiin ja kirintä niveljatkon avulla. Omaan silmään ovet alkoivat istua hyvin.

Kun sain ovet paikoilleen, revin kaikki suojaukset pois, ja järjestelin tallia melkein 2 tuntia... Nyt maalipinnan ruiskutuksen onnistuttua paremmin, huomaa että niitä pohjia olisi ehkä voinut hieroa vieläkin pidempään, kun oikein joka paikan läheltä syynää, mutta ei tuolla onneksi mitään silmille hyppäävää ole, joten kelvatkoon rataleluun :-)

Tämä kuva kertoo aikalailla seuraavat työvaiheet? Sanottakoon se että Zetetc- tekniikka on yhä yksi niistä.

13.6.2017 Luvatusti käytiin taas Zetec- muunnoksen kimppuun, mutta tällä kertaa kohteena vesikierron muokkaus. Takavetoasennuksessa ongelmaksi muodostuu termostaatinkotelo joka ei enää alkuperäisellä paikallaan mahtuisi olemaan, muokkaamatta tulipeltiä. Termostaatin siirtoon onkin lukuisia valmiita ratkaisuja, kun näpyttelee Googleen "zetec water rail", joita tarjoavat niin Burton kuin Rero Ford. Valmiit sarjat ovat vaan todella hintavia, eivätkä käytä enää Zetecin omaa termostaattia, kun vastaavasti tallissa lojui juuri sopivasti ylimääräistä rautaa, päätin ottaa 0 euron budjetin ja tehdä tämänKIN käsityönä.

Rälläköin, porasin ja reikäsahasin lukuisia osia, kunnes kaikki tarvittava oli tehty. Poistin ennen kokoonpanoa jäysteet huolella kappaleista, koska hetken päästä se ei enää olisi mahdollista.

Ensinnä hitsasin siirtolaipan. Tämä on ehkä koko konversion kriittisin palanen. Korkeutta 15mm, jonka laskeskelin vielä mahtuvan moottorin ja tulipellin väliin.

Muutamalle pultin reiälle jäi ahtaat oltavat, joten täytyy vähän tehdä tilaa pultinkannoille tuonnempana.

Itse termostaatin uusi paikka näyttää enemmän ja vähemmän peltipoliisilta, mutta tosiasiassa se on samaa 3mm terästä, kuin siirtolaippakin, ja hitsattu kasaan nurkistaan.

Kokonaisuuden ensimmäinen putkipienasauma :-)

Jouduin tekemään ns. hitsimutkia, että sain pakosarjan yli noustua. Putki jota tähän käytin jäi tähteelle toissakesäisestä turvakaarien asennus operaatiosta.

Kuvasta saa kiinni siirtolaipan ajatuksesta. Pultataan entisen termostaatin paikalle...

...josta sitten jatketaan itse "kiskolla" aina etuosaan saakka. Kuvassa myös termostaatti kiinni ruuvattuna. Kyllä, muistin hitsata vastapuolelle mutterit... :-)

Ahadasta on. Homma vielä kesken, sillä tuonne täytyy ehdottomasti tehdä tuki kiskosta yhden pakosarjan pultin alle. Tätä sovitusvaihetta varten ruuvasin ohjaustehtostimen pumpun koneeseen, joten sekin on otettu huomioon. Tiivisteet täytynee askarrella itse laippojen väleihin. Sanon yhä että Zetec- asennus on ja tulee halvemmaksi kuin OHC:n remontointi, mutta hikeä tässä kyllä saa pyyhittäväksi...

14.6.2017 Jälkiviisaus iski päälle, kun aloin tarkemmin miettiä termarin uutta sijoitusta.. Ensinnäkin tuo laatikko ei ole välttämättä paras ratkaisu jäähdytysjärjestemän vesikiertoa ja ilmausta ajatellen, toisena panin merkille että koko asennus tulee liian eteen lähelle hihnapyöriä. Yksi vaihtoehto olisi tehdä koko pönttö uusiksi, mutta olin jo aiemmin onnistunut polttamaan reikäsahan terästään niin sanotusti paskaksi, joten sain pienen pohdiskelun jälkeen idean kuinka voisin hyödyntää edes osan vanhoista levyistä. Tämä kaikki juolahti siis mieleen puoliltaöin :-)

Leikkelin pois ylä-, ala- ja etuseinämät kokonaan. Myös mutterit pääsetelin pois ja siistin lopuksi lamelli.. siis rättilaikalla(!) leikkuuarvet. Uudesta kotelosta tuli kuvan mukaisesti huomattavasti kompaktimpi. Eipähän jää turhia taskuja jäähdytysjärjestelmään.

Koko paketin lyhentäminen n. 8 sentillä vähän arvelutti, mutta eihän se tarkoittanut kuin yhtä päittäishitsiä lisää matkan varrelle. Hitsaaminen muuten mukavoitui olennaisesti eiliseen verrattuna kun vaihdoin maskiin puhtaan polykarbonaattilasin, kun aiemmin menin toisinaan sokkona, toisaalta täytyyhän sitäkin opittua taitoa pitää yllä :-) Tein samalla kannakkeen paikan vesikiskolle kulmaraudasta, johon pystyy pulttaaman välikappaleen, minkä toineen pää tulee sitten pakosarjan pultin alle.

Valmis asennettavaksi!

Koesovituksessa alkoi taas hymyilyttää.

Letkut mahtuu liittämään ilman ohjaustehostimen tielle tuloa.

Siivoilin enimmät lastut ja metallin nokareet lattialta, vaikka pian täytysi ryhtyä muokkamaan se öljynimuputki sekä tehdä ne loiskelevyt ö-pohjaan, tuhannen muun jutun lisäksi.

20.6.2017 Zetecöinti jatkuu, ärsyttää jostain kumman syystä käyttää tuota sanontaa, mutta seurvaassa juttua joka todella koetteli ärsytyslisäkettä... Kävin kiinni aina yhä kaemmas siirtyneeseen öljynimuputkeen. Sanomattakin selvää  että kun öljypohjaa on muokattu, täytyy imusihtikin tuoda sinne missä pohjan alin kohta nykyään on eli taaemmas. Homma alkoi liiankin lupaavasti, mutta kun olin saanut mielestäni sopivan tekeleen aikaiseksi ei öljypohja mennyt enää perille asti... Useiden epätoivoisten muokkausten jälkeen tilanne ei parantunut, vaikka saumakohdat lisääntyivät, ja itse sihtikin jäi turhan eteen, joten oli parempi sulkea tallin ovet ennen kuin ollaan toivottomassa tilanteessa.

Tänään alkoi leikata taas allekirjoittaneella, jonka jälkeen kulmahiomakonekin alkoi leikata, oikeasta kohtaa sekin, käytännössä koko keskiosan pois. Jäljelle jäi itse sihti ja pumpun laippa sekä vähän mutkaa. Tarkoilla sovituksilla sain uuden version hepattua kasaan, johonka tuli yksi pitkä putki, hitsimutka ja pieni pätkä pystyyn kohti sihtiä. Näytti sen verran istuvalta että hitsasin osat pysyvästi yhteen. Tätä nykyä sihti tulee juuri keskelle pattia ja matkaa pohjalle on suurinpiirtein se mitä mittasin olleen tehtaan kokoonpanossa, tuuletuksen paikka!

Aivan yksiselitteinen ei ollut myöskään putken tukeminen. Moni näyttää laittavan takavetoasennuksissa putken tuen yhteen runkolaakerikannen pulteista, mutta sekään ei käy ihan ruuvaamalla.. Tähän kokoonpanoon ei vielä tule pinnapultteja, joten keksin hitsata mustan M8-pultin Zetecin runkolaakerinkannen pultinkantaan, varoen etten löräytä hitsiä yli jolloin avainväli menisi piloille. Toki muutoksesta johtuen jatkossa itse pultin kirintä tapahtuu pitkällä hylsyllä. Virtaa säädin "riittävästi" tuohon kohtaan :-)

Tuen putkeen tein 3mm teräksen soirosta, joka siis tulee juuri aiemmin nähtyyn hitsattuun pulttiin. Enää täytyisi loiskelevyt tehdä ö-pohjaan...

Uskoisin seuraavan kerran päivittäväni sivustoa vasta ensi viikolla, joten toivotan hyvää juhannusta lukijoille ja surffaajille jo nyt!

28.6.2017 Loiskelevyjen teon lisäksi tämän viikon kuuma tavoite oli saada ponnistettua sekä öljypohjan että imuputken hitsatut liitkoset. Tähän on tiedossa kotikonsti, jossa kuumaan veteen sekoitetaan astianpesuainetta, jolla pienennetään veden pintajännitystä, ja näin ollen saadaan vuodot selville. Testaus rumba alkoi öljypohjalla. Vuotokohtia löytyi tasan kaksi, ensimmäinen oli patin etuosan nurkkaliitoksessa, josta sormeen tuntui kosteus ja toinen takakaaren nurkassa, joka vähän arveluttikin jo ennen testiä. Imusihdin ponnistaminen alkoi siten, että tukin jesari teipillä pumpun laipan ja kaadoin sihdistä tiskivettä sisään, yksi kohta oli tässäkin kostea lähellä imusihtiä. Varoiksi täppäsin tavaraa kahteen muuhun kohtaan, vaikkei niistä mitään tihkunutkaan, sillä eihän se vara venettä kaada...

Tein jo odottamaan loiskelevyt, joista se olennaisin kuvassa. Tärkeää on että öljy ei karkaisi pois sihdin luota kurveissa, kiihdytyksissä tai äkkijarrutuksissa, toisaalta sen täytyy kuitenkin pystyä esteettä palamaan pohjan alimpaan kerrokseen, joten aivan pelkkää kuvaamataitoa ei suunnitteluvaihe ollut. Hitsasin loiskelevyt lopulta pohjan sisään, jonka jälkeen vielä varmistus osien istuvuudesta. Imuputkeen tein aiemmin toisenkin tuen ja hitsaisin pidemmät pultit runkolaakerikansien pulttien kantoihin.

Poljinpaketti olisi seuraava muokattavien listalla oleva osa... Sen jälkeen voisi taas maalailla, vaihteeksi :-)

3.7.2017 Viimeinen ja merkittävä rautamuutos on sekin nyt taputeltu. Viime vuonna tein jo tulipeltiin jaon uudemman Escortin jarrutehostimelle, ja tänään sain poljinpaketin sepitettyä konversioon sopivaksi. Kyllä, olen yhä sitä mieltä että tässä sylinteri ratkaisussa on paras mahdollisuus tehdä hyvää halvalla!

Ongelmaksi jäi kolme reikää, tarkemmin otettuna niille ei ollut rautaa joten jatkoin 2mm materiaalilla paketin kolmea nurkkaa ja hitsasin vahviketta jäykistämään rakennelmaa. Muutaman sovituksen jälkeen ruuvasin osan takaisin tulipellin tuntumaan, jotta sain porattua reiät sinne missä ei aiemmin ollut mitään.

Vasemmalle riitti vain pieni vahvike.

Rintapeltiä vasten tulevat tasot hitsasin molemmin puolin, ennen sileäksi pyyhkäisyä (yhä, edelleen ja aina) rättilaikalla. Tulen vielä pensselöimään mustalla maalilla kirkkaat paikat. Vaikka tässä nyt näytettiin Sierran ehjälle poljinasetelmalle sitä samaa sormea kuin muillekin alkuperäisen jarrujärjestelmän osille, en kadu tätä muunnosta yhtään.

Siivoiltuani tallin väänsin sen verran tiukkaan suojakaasupullonventtiilin, että hetkeen en taas hitsaile, mutta tinnerin katku leijailee jo hajumuistissa... :-)

20.7.2017 Nyt on sitten olkapäät kipeänä hiomisesta ja ranne arkana maalamisesta.. Otin viime viikolla työn alle korin irto-osat, käsittäen niin pohjatyöt kuin itse maalauksen, joten turhaa lienee varoitella, että aiheesta kirjoitin pitkän tarinan...!

Cosworth- jälijitelmä puskurin hiontavaiheessa arvelutti, millä keinoilla edellinen omistaja oli sen maalannut, siksi aloitin suosiolla 180-paperilla, huomaten ilokseni maalinpinnan alta paljastuneen hiontavärin, jolloin kävi selväksi asiallinen toteutus. Lopun hion vaan mataksi turvallisin mielin.

Takapuskurin tähän projektiin luovutti iS-replica, ja tässä riitti hankaamista, joten tietäen sen aloitin suosiolla karkealla paperilla. Lakan puhkihionta oli takuulla se työläin kohta, koska olin aikanaan sekoittanut kovetteen tilavuuden mukaan pelle pelottoman menetelmin, kun sekoitus kuuluu tehdä komponenttien mukaan, jota varten myydään asteikoilla olevia sekoitusmukeja. Lopulta hionta väri alkoi tulla näkyviin. Taas sai kevyesti huokaista..

Siiven kohdalla jonkin sortin trilleri oli kuinka sen saa irti autosta. Olin nimittäin hionut ruuvinkantoja matalammaksi ja vielä kitannut piiloon. Kitin lohkaisin varovasti pois ruuvinkantojen oletettujen paikkojen kohdalta, ja kuten arvata saattoi vain yksi neljästä ruuvista aukesi meisselillä... Loppuihin oli tasan yksi suunnitelma, joka myös toimi, ajoin katkaisulaikalla uran sileään kantaan ja väänsin pois ihan tasapää meisselillä.

Tasan viikko sitten pääsin ruiskuttamaan hiontäväriä, tällä kertaa akryyli- pohjaista sellaista, kun korroosio suoja ei näyttele kovin merkittävää roolia muovisten ja lasikuituisten osien kohdalla. Ohensin maalia täydet 30%, mutta vähän tuntui kankelata, osaltaan siksi että suutin oli valmistajan ohjearvoa pienempi.

Pinnasta tulikin vähän karhea, mutta onneksi nimensä mukaan hiontavärillä on hyvät hiontaominaisuudet :-)

Kävin läpi pinnat muutaman päviän jälkeen 400-vesipaperilla, jonka jälkeen vielä hankaus karhuntassulla, nyt kelpaa vetää väri pintaan!

Jonkin aikaa suunitelma oli maalata kaikki irto-osat kokonaan valkeiksi, mutta...

Palasin jälleen kerran suunnitelmaan A, ja päätin toteuttaa vision Jimmy ja Colin McRae tyylisestä teemasta, tai muutoin se jää tekemättä.

Maalaus tapahtui kahtena päivänä, ensin valkea ja sitten RAL-kartasta valittu sininen. Pieni dramatiiikka hetki mahtui mukaan, kun suojateippien välistä oli mennyt sinistä maalia valkealle pinnalle! Onneksi minulla oli yhä tähteellä maalin omaa ohennetta, jolla sain pyyhkäistä vahingon pois. Huokaus ja helpotus.

Sanonoisin että puskuri kiiltää ensimmäistä kertaa oikeasti ja näyttää paremalta kuin aiemmin viimeisen kymmenen vuoden aikana... :-)

Siivessä sininen oli valta-asemassa, ja vain takareuna jäi valkeaksi, A-ryhmä-tyylin mukaisesti.

Siinä siten on tuijoteltavaa kanssakulkijoille.

Vaikka tässä on jo urakoitu huolella, jatkuu raknentelu edelleen intensiivisenä, ja päiviyksiä riittää, tosin onhan tässäkin jo sulateltavaa joksikin aikaa...

30.7.2017 Jokainen on varmasti tässä kohtaa ehtinyt sulatella ja jopa mahdollisesti hyväksyä auton väriteeman, joten korin ehostus jatkukoon. Nostin auton pukeille kohtalaisen korkealle, sillä tarkoitus oli päästä koriliimalla käymään läpi pistehitsatut ja limittäiset liitkokset. Koska yksi sellainen on kontinlattiassa, täytyi irroittaa suosiolla koko taka-akseli, mikä olisi edessä joka tapauksessa. Muutaman aiemmin missaamani täplän hioin pois ja sutaisin vasaramaalia päälle samalla kun auton alla pyörin. Koriliimaa ruuttasin mm. pyöräkoteloihin, etulokasuojan sisäpuolelle ja tankinkaukalon pohjanpuolelle. Vähän päältä tuubi sitä menikin lopulta...

Koritulpat tilasin Hartikaiselle Iisalmeen, vaikka hieman jännitti sopviatko, kun olivat myyjän mukaan 36mm ja itse mittasin korin reikien olevan 38mm halkaisijaltaan. Ei huvittanut alkaa hitsaamaan umpeen tulppien aukkoja enää kun olin jo auton maalannut, tai ainakin se olisi viimeinen vaihtoehto. Kun sain tulpat käteeni ne näyttivät oikeanlaisilta ja autoon sopivat kuin ohenne maaliin... Itse asennus oli niin helppoa kuin sen uskoikin olevan. Tulppa reikään ja kuumailmapuhaltimella lämmitystä kunnes liima alkaa sulaa, jonka jälkeen painelua jatkovarrella, ei omilla sormilla :-)

Vieläkään en päässyt autoa massaamaan, vaan halusin suojata pinnat, olkoon sitten taas sitä hätävarjelun liioittelua, mutta eipähän roisku rapatessa. Projekti etenee toisin sanoen hyvin hitaasti.

31.7.2017 Ei löytynytkään paikalliselta Fixukselta alustamassaa spray- tavarana, mutta purkeissa sitä oli ja kun muistin omistavani massaruiskun, piti taas ottaa järki kouraan. Säädin kompuran letkupaineen näppituntuman perusteella hyväksi ja annoin mennä. Kävin läpi lattioiden helmaan yhtyvät kohdat edessä monen muun paikan lisäksi. Vanhan massan päälle en ruutannut uutta vaan ainoastaan sinne jossa oli pelti pintamaalin varassa. En myöskään asu soratien varrella, joten tavoitteena ei ole paksun kerroksen veto, vaan välttävä kiveniskusuojaus, mahdollisille satunnaisille soratie vierailuille. Takaosassa sai vetää surutta kaikkialle, sieltä kun on hitsattu melkein... kaikkea. 

Jokaisin pyöräkotelon suhistelin läpi. Eikä hommaan oikeastaan dramatiikkaa mahtunutkaan, koska oli aika peruskauran oloista touhua massan veto. Tavallaan tässä on saavutettu taas jonkin asteinen virstanpylväs, sillä korityöt on tehty. Elokuulle olen kaavaillut listan verran alsutan irto-osia, jotka täytyy putsata, maalata sekä kunnostaa, ihan siinä toivossa, että autoa pääsisi kasaamaan vielä tällä rakentelukaudella.

6.8.2017 Alkuperäinen suunnitelma oli kunnostaa taka-apurunko ensimmäisenä, mutta oikean väristä maalia ei löytynyt tarpeeksi nopealla aikataululla, joten aloitin kuitenkin eniten työtä vaativien osien kunnostuksella.

Takatukivarret saivat olla enismmäiset alustan hoitoa saavat osat. Heti alkuun täytyi saada puslat irroitettua. Osa näyttää vaan poraavan vanhan puslan "rikki" ja poistaa sen useammassa palassa. Itse päätin kokeilla irroittaa puslat ihan yhtenä kappaleena, johon sain hyvän vinkin, Wheeler dealers- ohjelmasta. Tarvitaan iso hylsy, tapeeksi pitkäpultti, tukeva prikka ja mutteri jota kiritään niin kauan että pusla tulee hylsyn puolelta pois. Valikoima M12-pulttien osalta oli omalla kohdalla huono, mistä johtuen turvauduin kierretankoon, johon sai tosissaan taistella mutterit kierteille, kun saanut ilmeisesti iskun joskus aiemmin tuo tanko... Ensimmäisen puslan kanssa tuli opittua itse rutiini ja loput lähtivät vaivottomasti pois. Kiitokset televisio ja Edd China!

Tyhjää on vielä hetken, tilalle tulossa "race"-kovuuden Black series- uretaanipuslat. Kumipuslia tuskin kukaan tuonne survoisi enää takaisin vuonna 2017...? XD

Jarruputket taiteilin jo irti aiemmin hitsin ja rälläkän avustamina. Kovin työ olikin ruosteen puhdistus. Kuvassa yllä ollaan melkein puolessä välissä savottaa.

Kahden tunnin jälkeen molemmat tukivarret olivat puhtaita irtoruosteesta. Hiekkapuhallus lienee paras keino, mutta messinkiharjakärjillä- ja laikoillakin pärjää kyllä.

Värillä ei näissä ollut muuten väliä kunhan se on mustaa, jota sentään oli hyllytavarana kylällä.

Nehän kiiltävät taas!

Apurungon viimeistelyjä ehdin siinä määrin aloittaa jo että hitsasin myös toiselta puolen tekemäni paikan. Vielä pysyy kolvi kädessä tauosta huolimatta :-) Seuraavana onkin luvassa itse takakelkan puhdistus ja maalaus siniseksi. Samaan väriin tulevat myös etupalkki sekä jarrusatulat. Vaikka välillä saa etsiä motivaatiota, vaikuttaa siltä että rakentlu kausi jatkuu yhä!

JATKUU sivulla 9

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6 Sivu 7 Sivu 8

Sivu 9 Sivu 10 Sivu 11 Sivu 12 Sivu 13 Sivu 14 Sivu 15 Sivu 16

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor