Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6 Sivu 7 Sivu 8

Sivu 9  Sivu 10 Sivu 11 Sivu 12 Sivu 13 Sivu 14 Sivu 15 Sivu 16

Sierra Mk1 -86 "Group A"

OSA 9.

13.8.2017 Voihan kerrassaan, tämäkin projekti vaatii enemmän kuin 8 välilehteä, joten laitetaanpa turina käyntiin samantien. Alustan kriittisimmät osat on nyt maalattu, vaikka se suurin työ oli ruosteen poistamisessa ja puhdistamisessa. Jälleen kerran hiekkapuhallus olisi ollut enemmän kuin pätevä vaihtoehto, mutta kun en taaskaan halua olla kenenkään toisen aikataulun armoilla ja vielä kun kulut ovat ne soikeat 0 euroa, lähdin liikkeelle omilla välineillä...

Kaiken kaikkiaan hiontaan sekä puhkistukseen meni aikaa 6 tuntia joista puolet apurunkoihin. Mastonin Hammeria sai ainoastaan tuolla yhdellä sinisellä sävyllä, joten se sai kelvata, ehkä vähän enemmän karkin kuin Fordin sininen, mutta onpahan taas katsastusmiehellä ihmeteltävää... :-)

Etupalkki on kuin toiselta planeetalta verrattuna lähtökohtaan. Maalauksen ajan tuossa oli pultit kierrettynä ohjausakselin reikiin, ettei maalia mene kierteille. Samalla tämä etuapurunko on yksi auton vähiten muokkausta saanut osa, vain tukivarsien reiät on porattu pari milliä suuremmiksi.

Vaikka isohkot satulat antavat vihiä jostain hurjasta, ovat ne peräisin niinkin eksoottisesta autosta kuin diesel-koneisesta Mk3 Mondeosta. Alumiinisten välipalojen avulla näillä saa Sierran etujarrut päivitettyä 300mm kokoon! Eikä hintakaan päätä huimannut. Ja näissäkin riitti hiontaa, mutta lopulta tuli jopa Bosch-tekstit näkyviin.

Samaisten satuloiden kannekeraudat saivat samaa sininstä ylleen.

Taakse tulevat 2wd Cosworthin satulat olivat huomattavasti vähemmän ruosteessa kuin 20 vuotta uudemmat Mondeon osat, mutta luonnollisesti putsaus niillekin. Satuloiden osalta työmaa on silti kesken, koska en ole vaihtanut vielä uusia tiivisteitä niihin, kun yritän hoitaa kaikki maalaushommat pois alta lämpimien kelien aikaan. Rakentelukausi jatkuu...

17.8.2017 Taas palattiin ruiskun varteen, kuitenkin suurella todennäköisyydellä viimeistä kertaa tällä rakentelukaudella.. Homma pyörähti käyntiin pikaisilla pohjatöillä maskin ja peilientaustojen osalta. Maskista hankasin kaiken vanhan maalin pois ja kittasinkin pari räikeää kohtaa, mutta ei siitä silti priimaa saanut, kun kauttaaltaan aika heikossa hapessa tämä osa. En jäänyt murehtimaan silti sen kummemmin, vaan vedin akryyli- pohjaisen hiontavärin pintaan, tällä kertaa hieman yli ohjeen antaman määrän verran ohennusta käyttäen.

Peilientaustoihin suihkutin ensin huolella muovitartuntaa. Kuten näkyy tasaista tuli, joten aiheellista oli ylimääräinen ohenne.

Yhden virheen hioin tasaiseksi maskista, jonka jälkeen tuttu karhennus ja pintamaalin veto sai taas alkaa. Käytin pohjamaaliruiskua tällä kertaa, kun näköjään silläkin saa ihan asiallista jälkeä jos vähän kikkailee viuhkansäädöllä.

Kaiken kaikkiaan ruiskutus meni nappiin, vaikkeivät kuvat aivan kaikkea kerrokaan. Nimittäin kiilsivät aika makoisasti nuo osat auringossa!

Ruiskuhommat on nyt paketoitu, mutta pieniä osia kuten öljypohja, koneenkorvat, kardaani jne, on yhä putsaamatta. Eikä auton kasaamista ole sitäkään liiemmin vielä aloiteltu. Hikeä puskee kesän loppumisesta huolimatta...

28.8.2017 Kovin harvakseen päivittelen tätä, vaikka suhteellisen paljon kaikkea pientä tapahtuu, pahoittelut. Ruiskut on pesty ja paketoitu, mutta varsinaiset maalaushommat eivät täysin olleet vielä ohi. Homma alkoi öljypohja- työmaan loppuun saattamisella. Ennen maalin siveltämistä, täytyi säveltää turboahtimen öljynpaluulle paikka. Hommasin 1/2" NPT- kierteellä olevan laipan, joka tulee M8-pulteiilla kiinni, saman koon muttereihin, jotka hitsasin vastapuolelle. Reikä tuli reilusti öljypinnan yläpuolelle ja eteen konetta, sillä tuossa kohtaa on eniten tilaa, läpipulttausasennukselle.

Jostain syystä halusin tuoda auton osakattaukseen vielä yhden värin lisää, sillä maalasin öljypohjan harmaalla. Get the aluminium look, vai mitenkä se menisi... :-)

Vaihdelaatikonkannekkeesta ruuvailin tukikumin pois, ja hioin ruosteen ilmoille, jonka jälkeen palattiin taas auton henkeen selkeästi kuuluvampaan väriin.. Uuden vakiokannakekumin varmaan hommaan tähän, kun en näe tarpeelliseksi laittaa uretaanista.

Koneenkorvat saivat väriä päälle myös ja samoin takapuskurin kannakeraudat. Tätä nykyä tulee molemmin puolin nuo kahdella pultilla puskuriin kiinnittyvät. Vaikka joka pikkuosan puhdistaminen sekä maalaus tuo eittämättä reilusti lisää työtunteja, saattaa se säästää niitä myöhemmin, ja onhan lopputulostakin mielekkäämpi katsella kasatessa autoa... 

Vesikisko sai ankeamman sävyn niskaansa. Samoin myös kardaani ja ruostunut kytkinpoljin, jotka eivät kuvaan mahtuneet.

Muistui mieleen ettei vieläkään ole täysin ohi maalaus, koska apurungontukilevyt, jotka tein vuosi sitten, ovat yhä vain pohjamaalissa, ja niihin täytyy tehdä reiät. Myös camber-säätöihin pitää vielä askarrella epäkeskeiset prikat. Aivan vielä ei siis autoa päästä kasaamaan.

17.9.2017 Kahden viikon aikana edetty vaihtelevalla tahdilla, mutta jotain tärkeämpääkin on saatu aikaan. Yksi yllättävän hermoja raastava homma oli taka-akselin cambersäätöprikkojen väkertely, kun jouduin tekemään sen ulkona ja totta kai kaato sade pääsi yllättämään... Valmista kuitenkin tuil ärräpäiden säestäessä taustavokaaleja. Kuvan prikka on tehty 3mm teräksestä tyköistuvaksi toppareiden väliin apurungossa. Asetus on tehty aivan ylimpään asentoon, jolloin takapyöriin tulee minimaalinen negatiivinen camber, alustan madalluksesta huolimatta.

Mallausta pultin kanssa aprunkoon. Luonnollisesti on mahdollista tehdä useampa sarja levyjä eri camber-asetuksille. Tosin uskoisin että tuo korjaus ei ole yhtään liikaa, kun autoa tuodaan se 40mm lähemmäs tonttia, ehkä jopa enemmänkin... :-)

Maalinpintaan jääneiden valumien korjaus oli unohtua joten kävin siihen tällä viikolla. Apukuskin takakyljestä hankasin yhden kohdan, joka meni kyllä enemmän opetteluksi, eikä siitä aivan kaunis vieläkään tullut.. Takakontin perässä oli neljä pintä valumaa, jotka aloitin hankaamaan 600-vesipaperilla saplunaa käyttäen, edeten 1000-karkeuteen hioen isommasta sapluunan aukosta, ja lopuksi 2000-paperilla koko alue yli. Kyllähän se siistiytyi kummasti, vaikka aion myllyttää tuonkin alueen vielä.

Kuskin takalonkastakin bongasin muutaman valuman, joten etenenin samalla kaavalla kuin takaluukunkin kanssa.

Alle tunnin hiplaamisen jälkeen homma oli tehty. Jossakin valossa saattaa yhä erottaa maalamisen virheet, vaikkeivät ne kuvasta nyt näkyisikään. Mitä myllytykseen tulee, taitaa se siirtyä seuraavalle rakentelukaudelle, kun en ole hommanut välineitä siihen vielä. Tästä on kuitenkin mukava jatkaa.

Yllä kuva siitä sapluunasta jota käytin apuna. Tilasin tämän eräästä automaalamiseen erikoistuneesta kaupasta. Todella kätevä, ei naarmuta maalipintaa eikä ole niin suurta vaaraa että hioo maalin puhki, jota ainakin kaltaiseni amatööri pelkää ehkä eniten.

Projektiin on tehty muuten pieni osahankinta, josta juttua myöhemmin, seuraavaksi varmaan voisi alkaa kasailla autoa, siltä osin kuin se on mahdollista.

11.10.2017 Motivaatio autoa kohtaan on ollut lievästi ilmaistuna vähäinen, mutta kun kuitenkin talli lojuu pullollaan maalattuja osia, voisi niitä ruuvailemalla ehkä saada inspiraatiota taas lisää?

Kokeilin onneani ensin takapuskurin avulla. Heti alkuun huomaisin taas jälleen kerran huolellisesta hamstrauksesta huolimatta hukanneeni rekisterikilvenpolttimoiden kotelot... En antanut sen kuitenkaan tehdä pysäytystä hommiin. Ennen kuin edes uskalsin tuoda puskuria korin lähelle, teippailin vähän takakylkiä, joiden maalipintaan tulee helposti otettua tuntumaa terävillä reunoilla itsekseen hääräillessä. Kävin sekä puskurin että kannakkeiden itsensä kierteet läpi tapilla putsaten, ennen pulttien ruuvaamista.

Saatuani puskurin sinnen päin, tein jo hienosäätöjän prikoilla. Sivunkiinnikeet vedin M8-pultein, kun olin onnistunut hävittämään ne(kin) Saharaan karanneen pierun matkaan.. Samalla ruuvailin pienen putsauksen jälkeen alkuperäiset takavalot kiinni. Tähän autoon kun ei todellakaan tulee tummia tai kirkkaita valoja!

Eteen asentelin puskurin, maskin ja umpiot, mutta istuvuudessa on kyllä sanomista yhä :-/ Vaikuttaa että ainakin hinauskoukulle täytyy vähän viilata tilaa, jolloin puskuri ei jää oikealta roikkumaan. Ei sillä muutenhan auto alkaa näyttää jo vähän oman vision mukaiselta :-)

Näköjään pieni ruuvailu todella nosti innostusta projektia kohtaan, sillä tänään Esab rätisi jälleen! Pitkän aikaa nimittäin on jo askarruttanut kuinka startti mahtuu paikoilleen, ja alustavien mittailujen mukaan kytkinkopan lähellä olisi tullut ahdasta. Itse startistakin saattaisi saada ajettua tavaraa pois, mutta palasin taas perusideaan...

...eli ei muokata sovelltusten vuoksi Fordin omaa vaan niitä omia sävellyksiä sen sijaan. Leikkasin ö-pohjasta sopivan palan pois, jotta sain tarvittavan verran tilaa kuitenkin niin että vältytään kosketukselta kampikakselin vastapainojen kanssa. Tämän jälkeen maalit kuitulaikalla pois, jäysteiden poisto ja uutta palaa heppailemaan. Pienen taiteilun jälkeen hitsaukset oli tehty. Loiskelvyäkin hitsasin uudestaan sisäpuolelta tuon nurkan kohdalta. Lopuksi sutaisin tähteelle jäänyttä harmaata Hammer- maalia tuohon, kuvanoton jälkeen.

Vielä vaan jaksaa!

13.11.2017 Houston we have... had a problem. Kuukausi mennyt päivittämättä osaltaan tämän päivityksen tiimoilta. Ongelmia oli ja kun vieläpä ehdin oman verstaan sulkea talvikuntoon, niin rautamuutokset näyttivät olevan siellä ulottumattomissa jälleen kerran. Murheen kryyni on siis MT75-vaihdelaatikon keskimmäinen kannake. Kyllä, minä kerran sovitin jo osat autoon käyttämällä Mk2 Sierraan menevää kannaketta, mutta kuukausi sitten alkoivat rattaat kupolissa taas raksuttaa niiltä kohdin jossa ne kesällä löivät tyhjää... Minulle itse asiassa huomautettiin aiheesta PassionFord- palstalla, mutten uskonut, luonnollisesti :-) Samalla foorumilla näin sittemmin kuvan Mk2 kardaani tunnelista, jolloin huhut osoittautuivat todeksi. Uudemmissa Sierroissa siis tunnelissa takaosa on korkeammalla, ja se on otettu huomioon myös kannakepalkissa kuten kuvasta näkee.

Alkuperäistä palkkia olisi ehkä voinut muokata tai laittaa ihan helvetisti prikkoja toiselle puolelle ja korottaa kannakekumia, mutta tilanteet muuttuivat, joten lähdin liikkeelle aivan muilla aikein...

Sattumoisin kun olen mukana eräässä rekrykoulutuksessa, ja sattui vielä olemaan joutoaikaa, päätin tehdä 3mm teräksestä tähän sopivan osan. Käytännössä leveys on mitoitettu Mk1 Sierran Type E- loodan kannakkeen mukaan, ja syvyys/korkeus sitten Mk2 Sierran palkista tunnelinetuosan mukaan. Palojen mitoitus oli työläin vaihe ennen kuin vedin koko keksinnön TIGillä kasaan.

Saatuani reiät porattua vielä oikeisiin kohtiinkin, oli homma metallitöiden osalta valmis!

Kuvassa alusta vähän epätasainen, mutta ajatus hahmottuu hyvin. Kannakekumia mallailinkin jo, hyvin sopi sekin.

Samaan yhteyteen vielä jälkijorinaa Sierrasta. Puskuri istuu tätä nykyä paremmin, sillä nöyrryin tekemään tilaa hinauskoukulle. Hommaa muuten riittää yhä iskaritolppien ja napojen kanssa, katkenneet pultit nimittäin on saatava pois, joten tämä ei ole vielä ohi...

7.1.10218 The best is yet to come? Rakentelu on ollut pitkällä tauolla, kuten päivitystahdistakin huomaa, mutta uskoisin että paras on vielä tulossa, sillä autohan on joiltakin osin kasaamistaan odottamassa, ja kovimmat ponnistelut ovat jo takana. Paljon on yhä puuttuvia osia, joista luultavasti muutama ehkä helpompi löytää. Zetec-tekniikka-muunnos pohdituttaa osaltaan myös, ja jonkilainen jännäri tulee olemaan öljyn- ja vedenkierron testaus. Se milloin projektia pääsee taas täydellä temmolla jatkamaan, on pitkälti kiinni Mette Mannosen ja Pekka Poudan sanomisista, joten aikainen kevät ei olisi ollenkaan paha juttu.

Entäpä muuta? Oma pelikonekalusto koki rankan päivtyksen jo syksymmällä, ja kuumeisesti mietinkin että mistä tässä rustailisi juttua :-) Myöskin joskus vuosi sitten lupailin uutta hitsarin päiväkirjaa, joten siitäkin riittäisi tarinaa. Ja palatakseni Sierroihin, niin jo projektina päättynyt iS-replica, lähti sekin talviunille, ongelmat selätettynä. En tällä erää kirjoittele pidemmältä, mutta yritän potkia itseäni liikkeelle tämän sivuston suhteen. Joka tapuksessa toivotan hyvää alkanutta vuotta 2018 rakentelijoille ja autoista kiinnostuneille!

29.4.2018 "Get up and do something about it..." Etusivun otsikon mukaan rakentelukausi 2018 käynnistyi ruiskun varressa, joka ei kylläkään ollut alunperin se toivottu tapa aloittaa harrastelut, mutta auton kasaamista oli turha aloittaa, ennen kuin eräs pahan laatuinen ongelma saadaan korjattua...

Oikeastaan ongelmia tuli peräti kaksi ja tässä ensimmäinen, takanurkassa paistaa pohjamaali läpi. Ilmeisesti liipasin sormi nousi liian aikaisin tuossa kohdin.

Syksyllä aloin työstää yhtä valumaa samaisessa paneelissa, mutta onnistuin puhkaisemaan kalvon hiomalla pintamaalin rikki.. XD Talven aikana kävi mielessä että rajaisi huonot kohdat ja vain niihin maali, toisaalta kaikki tämä kielii harjoituksen puutteesta, joten pidetäänpä yhdet treenit siis.

Kuluneella viikolla suojailin auton muualta, jättäen takakyljen sekä b-pilarin avoimeksi. Ainoa raja jää alas helmaan. Torstaina hioa jynssäsin 400-vesipaperilla koko alueen mataksi, tasoittaen samalla jo aiemman maalausoperaation valumia. Lauataina palasin taas tallin puolelle. Kastelin varoiksi lattiaa, ettei pölyäisi niin paljoa ruiskutuksen aikana. Mielenkiintoisen tiedon sain myös liittyen valkeaan väriin. Vaikka aina sanotaan valkean olevan armollinen väri, on täkäläisen ammattimaalarin kanta, että se on kaikista vaikein ruiskuttaa! Sillä se on painavinta ja alkaa siksi helpoiten valua. Valkean armollisuus koskee enemmän pohjatöiden virheitä, joita vähän peilaava sävy ei tuo niin esiin.

Sitten plörinät sikseen, tinneriä rättiin, rasvat pois ja uuttaa pintaa vetämään! Ensimmäinen "reissu" meni jo aika märkänä, joka vähän hirvitti paikoin itseäkin, kun tarkoituksen oli saada tartuntakerros toista vetoa varten.

Kunnioitin huolella haidutus aikaa, varsinkin kun vain 10 astetta lämmintä, jonka jälkeen vasta toinen kerros. Saldona asiallinen pinta olosuhteisiin nähden, ja wait for it, nolla valumaa! Yleensä B-pilarista lähtee itsellä juoksemaan, mutta tällä kertaa lisäsin vauhtia ja ongelmilta vältyttiin.

Nyt on takanurkassakin maalia :-) Kuvat ovat todella tärähräneitä, liekö kuvaajan kädet jo vähän väsyneet.. Auton olessa pukeilla panin merkille kuinka kuskin helma on hieman kuivahkon näköinen aivan alaosastaan, joten sinne ruuttaan vielä loput maalit. Mahdollisesti Cosworth-kuitumaskin maalaan uusiksi niin ikään, se kun onnistuu tallin ulkopuolellakin, kun ruuvan osan pois autosta.

Muitakin pienia näpräilyjä tämän auton eteen on jo tehty, samoin osa hankintoja. Niistä lisää myöhemmin. Ja tietysti, hyvää vappua taas harrastajille ja autoista kiinnostuneille!

15.5.2018 Loputkin uudelleen maaluun uudelleen maaluut ovat nyt tehtynä ja poistelin autosta suojauksetkin jo. Aiheesta alla vähän juttua ja pakolliset kuvat!

Helman alaosa sai tällä puolen runsaan kerroksen pintamaalia niskaan, sillä tarkoitus ei ole massata helmoja, joten pintamaali on sitäkin tärkeämmässä roolissa, kun puhutaan korroosiosuojasta. Rajaus onnistui ihan mukiin menevästi, sillä se jäi alaosan pokkaukseen.

Maskin käytin irrallaan ja maalailin ihan "Pohjoisen"- tallissa, pääpainona saada vaan mahdollisimman märkäruiskutus, valumat kun jäisivät joka tapauksessa piiloon.

Kieltämättä suojauksia pois repiessä olo oli kuin avaisi joululahjapakettia, vaikka tämä lahja oli tehty ihan omassa pajassa...

Takapuskurin asensin istumaan paremmin, ja laitoin paksuja M8-prikkoja vasemman kannakkeen ja puskurin väliin, jolloin jää hajurakoa sekä elämisvaraa koriin tuolla puolen. Osa pohjatöissä tehdyissä virheissä vähän kismittää yhä allekirjoittanutta, mutta ajoonhan tämä tuleekin.. joskus :-)

Niin ja jos aiemmin olen tuskaillut tässä osiossa kylmää keliä, on nyt kitinä päinvastainen, helteen takia meinaa uupumus iskeä, varsinkin kun on päivän kuumimman ajankohdan hitsannut puikolla auringon paahteessa... Näyttää kuitenkin siltä että auton mahdollinen kasaus alkaa etukaselilta, josta puuttuu muutama pieni osa sekä täytyy maalata olkatuet mustiksi, koska ne ovat punaiset edellisen omistajan toimesta. Helteestä huolimatta toinen kyseenalaista huomiota saanut Sierra on toiminut moitteettomasti ja tarjonnut vikkelää kyytiä :-)

20.5.2018 Keväällä ostin epäonnistuneiden porausyritysten seurauksena ehjät olkatuet Sierraan. Koska olivat ihan perusmallista, ei niitä oltu hinnalla pilattu. Aiemmin mainittu ainoa epäkohta oli tuo punainen väri...

Hioin teräsharjalaikalla, ja porakoneenharjakärjellä maalit pois kaikkialta mistä vain pystyi. Porakone päätti muuten tässä urakassa antautua, joten olen ainakin toistaiseksi akkuporan varassa, jos reikää täytyy tehdä... XD Positiivisena havointona mainittakoon, että osat oli puhdistettu hyvin jo ennen tuota punaistaväriä, eikä maalia oltu vedetty ruosteen päälle.

Hyvin lyhyellä pohdinnalla päädyin mustaan, koska kuitenkin edessä jo apurunko ja jarrusatulat ovat sinisiä. Ahtaimmista paikoista, jotka jäävät kyllä piiloon, en saanut punaista väriä kunnolla pois, muuten ei kaduta yhtään tämä operaatio :-)

Omavalmisteisen laatikonkannakkeen maalasin sinisellä. Nyt kun olkatuet ovat oikean värisiä, alkaa etuakseliston kasaaminen autoon päin olla hyvin lähellä. Vakaajankoiranluihin teetin holkit koneistamossa, joten enää puuttuu muutama osa kuten iskarinyläpäänkääntölaakerit ja hammastangonsuojakumit. Toinen Sierra pelaa myös entistä paremmin, joten lukaiskaahan ajopäiväkirjaa ;-)

14.6.2018 Down and Up, sillä taas on tullut takapakkeja, ja toisaalta niitä sitä mukaa ratkottu. Luvassa on näin ollen porinaa niin vahingoniloisille kuin asiasta muuten vain kiinnostuneillekin kävijöille :-)

Yksi ensimmäisiä hommia sitten viime päivityksen, oli purkaa yläpäät vanhoista tolpista, jotta saan siirrettyä laakerituet uusiin GAZ-coilover-tolppiin. Jousenpuristimet löytyivät tällä kertaa omasta takaa kun ostin ne aikanaan konkurssi myynnistä eräästä Rapakkojoen kaupasta... Hiekkapuhaltelin osat ja maalasin ne myöhemmin.

Vanhat iskarit ja jouset viskasin pihalle patinoitumaan... :-)

Ostin poikkeuksellisesti Iisalmen Fixukselta iskarinyläpäänkääntölaakerit, koska olivat siellä 8 euroa kappale ja vieläpä Lemfölderit eli laadukkaat tarvikeosat. Iskarintolppaa kasatessa ihmettelin miksi minulta puuttuu nailonholkit, jotka korjausoppaan mukaan kuuluisi yläpäissä olla? Sain kuitenkin foorumilta tiedon että lokakuun 1984 jälkeen tehdyissä Sierroissa tuota osaa ei ole, joten hätäilin turhaan. Laitoin uudet ostamani kääntölaakerit GAZ-tolppiin ja... tähän asti kaikki meni ihan hyvin. Alkaessani sovittaa iskarin alapäätä höösäämiini napoihin huomasin että olkatuessa oleva reikä on huomattavan väljä. Mittaukset varmistivat että halkaisijaa oli ilmeisesti myyjä kasvattanut 4mm, joten ei ihme kun iskari jää löysälle...! Ei näköjään koskaan saa olettaa mitään. Yritin tehdä putkesta kiristävänholkin, mutta lopputulos tulisi vaikuttamaan aika viritelmältä, joten palattiin suunnitelmaan A. Over and down tässä kohtaa :-(

Tämän projektiauton omat olkatuet olivat yhä tallessa, ainakin niissä iskarin reikä on vakiomitoissa. Ongelma olikin iskarinalapään sisään katkenneissa pulteissa, joiden irti poraus ei mennyt ihan kuin televisiossa. Toisen olin porannut 10mm terällä vähän vinoon ja toiseen oli katkennut terä sisään. Uudelleen työstö alkoi tuosta jälkimmäisestä. Poranteränpätkän sain kopautettua irti piikillä ja vasaralla, mutta reiän teko oli aika tuskaa, koska oli täyttänyt aiemmin kyseistä kohtaa muutamalla hitsitäpillä, joihin yksi apuna toiminut sankari koululla keksi suihkuttaa heti kuumana leikkuunestettä... Karkaistuun kohtaan ei lopulta purrut muu kuin betoniterä, jolla sain 8mm reiän tehtyä, tästä eteenpäin jatkoin vingulla, lopuksi pyöristin reiän vain 12mm poralla. Toisesta olkatuesta suurensin reiän niin ikään 12 milliseksi. Jatkossa asennus tapahtuu läpipulttaamalla tolpan alapäähän. Samalla suurentelin jarrusatulankannakkeen reiät myös 12mm tulevia Mondeon jarruosia varten.

Päivän poranteräsaldo. Useampi palanut terä ja yksi meni peräti poikki asti.

Seurvaaksi jynssäsin ruosteet pois tutuin DIY-menetelmin, huomaten samalla että laakerinsuojakupit olivat puhkiruostuneet, onneksi muuten pilallisissa keväällä ostamissani navoissa juuri nuo kupit olivat ehjiä, joten ne siirtyivät nyt näihin. Alamäkeä oli silti vielä jäljellä. Näillä vailinaisilla harrastaja mekaanikon taidoilla ja näppituntumalla huomasin että oikeanpuolen olkatuesta on pyöränlaakeri elinkaarensa päässä, koska koko asetelma resonoi oudosti kun napaa pyöritteli, toisessa navoista vastaavasti tuntui laakeri hiljattain vaihdetulta. Ei muuta kun taas varaosaliikkeeseen: "Ford Sierran etupyöränlaakeria, ihan perusmalli ilman ABSeja..."

Laakeri tuli keskiviikoksi jo perille, ja taas päästin asennus puuhiin, vaihteeksi. Kuvassa osat putsattuna sekä vanhalaakeri purettuna malliksi siinä järjestyksessä jossa osien kuuluu mennä kasaan. Uudet sisäkoolit naputtelin paikalleen isoa hylsyä käyttäen ensin pyöränpuolen ja sitten vasta sisemmän. Pyöränpuolelle asensin myös itse laakerin ennen saman puolen pölysuojan asennusta. Seuraavana täytyi enää pudottaa napa läpi tilaansa takaisin ja kasata sisäpuoli. Mutteri lopulta niin tiukkaan kuin jaksoin vääntää. Luonnollisesti käytin reilusti rasvaa asennuksessa.

Se olisi taas kunnossa!

Maalasin lopuksi osat mustalla, joten nyt vain odotellaan näidän kuivumista. Etuapurungon kiinnitinkin jo koriin, putsasin ensin kierteet sekä käytin asennuksessa kuparirasvaa, jos vaikka joutuu joskus irrottamaan sen autosta syystä tai toisesta. Toivon mukaan seuraava päivitys sisältäisi jo kuvaa kasatusta etupyöräntuennasta!

17.6.2018 Sunnuntaina tapahtuu taas.. Etunavat asensin tolppiin ja menivät arvatenkin keljuilematta paikalleen. Kiristin alapään mustalla M12x70- pultilla ja nyloc-mutterilla, suositeltuuun noin 70Nm momenttiin.

Itse eturipustusten kasaus alkoi kuitenkin tukivarsista ja ensinnä laitoin sisempien uniball-nivelten päälle pölysuojakumit, joiden sisään laakerirasvaa. Jännitti aluksi mahtaako kumi pysyä yhtenä, mutta aika paljon tuo antoi lopulta periksi, eikä edes revennyt mistään. Samalla sormillekin tuli pieni lihasjumppa :-)

Reaktiotangot kiinnitin jo aikaisemmin koriin ruuvattuihin korvakoihin. Tukivarsien sisäpäät kirin korjausoppaan mukaan momenttiin vaiheittain. Tolpat nostelin tiloihinsa kirien lopulta yläpäät. Vielä kuuluu outo narina noiden yläpäistä, jota täytyy vielä vähän tutkia.

Toistaiseksi laitoin tehostamattoman ohjausvaihteen, niin saan rauhassa kunnostaa tehostetun tangon. Talliapölyä näkyy olevan kaikkialla...

Yläpäihin tuli uretaanipuslat. Seuraavaksi täytyy alkaa tutkailemaan etuvakaajan sijoittelua, kun menee koiranluut osittain uusiksi, koneistettujen holkkien vuoksi. Jatkuu...

18.6.2018 Aiotusti ryhdyin sovittelemaan uudelleen sijoitettua etuvakaajaa tuoreeseen akselisto kokoonpanoon. Droplinkin eli "koiranluun" alapäähän tulee nätimpi, turvallisempi ja samalla myös laillisempi ratkaisu. Suunnittelin paperille holkit mittoineen, jonkä jälkeen teetin ne Ylä-Savon Ammattiopiston koneistamossa. Olennnaista on luonnollisesti sisimpien olakkeiden mitat, että ne menvät nivelen 16mm reikään, ja kuvassa oikealla olevan holkin ulompi olake on halkaisijaltaan vastaavasti 18mm jolloin se istuu tiukasti reaktiotangonpäässä olevaan kappaleeseen. Kiinnitys pultti on edelleen luja musta M10, mutta pidempi. Nämä holkit ovat tähän tultaessa muuten ainoat osat joita en ole itse voinut tehdä. Näiden lisäksi toki on kaksi rajatapausta, joissa olen tehnyt itse vain osan, tarkoitan siis alumiinikalikoita jotka jyrsittiin koneistamossa ja etuiskaritoneihin tulevia lappuja, joita mankeloi tuolloinen opsikelukaveri. Muuten kaikki olen tässä projektissa tehnyt täysin omakätisesti!

Vakaajaksi valikoitui viime hetkellä toisesta harraste-Sierrasta joutilaaksi jäänyt 22mm versio, siinä kun oli vielä uretaanipuslat valmiina :-) Kuten pari vuotta aiemmin saatoin arvellakin, kynätolppien kanssa alas jää enemmän tilaa vakaajalle. Kun kääntelin napaa, osilla oli hyvin liikkumavaraa.

Tällä droplinkkien pituudella et tule ahdasta raidentangon suojakumienkaan kanssa. Niistä puheen ollen, sekä raidentangonpäät että suojakumit on tarkoitus uusia tulevaisuudessa.

Kauempaa otantaa etupyörätuennasta. Saautuani nyt kaiken kasaan, tutkin tolppien yläpäiden outoa narinaa, huomaten samalla että jousi pysyy paikallaan vaikka tolppaa kääntelee, joten ylälautanen oli totaalisen jumissa. Hypistelin vähän vanhoja pois purettuja kääntölaakereita, joista sain kiinni kuinka laakerointi niissa oikeasti pelittää. Lopulta tuli siihen tulokseen, että olen asentanut uudet kääntölaakerit väärinpäin... Kiiren vilkkaa purin tolpat pois, ja kääntelin laakereista tasaisen puolen alaspäin ja syvennyksen ylös. Saatuani osat taas kasaan, testasin kääntelemällä napoja edestakaisin kaiken toimivan hyvin. Jousi ja tolppa kääntyvät taas yhtäaikaa, näin ollen luisto tapahtuu jousilautasen yläpuolelta, hyvä.

27.6.2018 Säilyttääkseni asiallisen viimeistelytason tässä projektissa, mielessä pyöri yksi olennainen tekemättä jäänyt juttu.

Aivan, konepellin sisäpuoli oli yhä alkuperäinen kellertävä, sisältäen muutaman ikävän ruostetäplänkin. Kuvassa olen jo hionut kuitulaikalla mainitut täplät pois.

Varsinainen pohjien teko oli tässä tapauksessa sellainen tunnin rysäys, koska hioin vaan mataksi 240-paperilla koko alueen, ja luonnollisesti puhdistin paikat. Osaltaan tilanteeseen toi haastetta se että konepeiton näkyvä puoli oli jo maalattu, jonka vuoksi vuorasin kyseinen pinnan sanomalehdillä, välttyäkseni naarmuilta.

Maalauksen tein märkää märälle- tyylillä, ensin epoksi, ja haihdtuksen jälkeen pintaa tekemään. Varmasti välihionnan kanssa olisi tullut täysin priima, mutta en halunnut uhrata tähän harvemmin näkyvillä olevaan paikkaan silti kohtuuttomasti aikaa lisäämällä työvaiheita.

Yhtään valumaa ei taaskaan tullut, eikä pinnan vetoon mahtunut muutenkaan ylimääräistä draamaa mukaan. Kuten näkyy, maalaamona toimii pihatalli :-) Itse verstas on tällä hetkellä enemmän asennus käytössä. 

Tämä on niitä hetkiä kun tinneri oikeasti haisee hyvälle!

Ehkäpä seuraavaksi jatkan taas taka-akseliston kimpussa...

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6 Sivu 7 Sivu 8

Sivu 9 Sivu 10 Sivu 11 Sivu 12 Sivu 13 Sivu 14 Sivu 15 Sivu 16

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor