Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3

Focus Mk1 STW -04 "vähän maalausta"

OSA 1.

Enpä olisi ensimmäisenä uskonut että rustailen projekti- kertomuksen tänne ykköskorin farmari-Focuksesta, ja näyttipä paikoin siltä etten tulisi saamaan käytännön vaiheita tehtyä kaikkien autoaiheisten kiireiden keskellä. Leiman lähestyessä tekemistä ja lievää dramatikkaa riitti, joten kirjoitan pala palalta olennaisimmat jutut joita autolle tapahtui. Nyt kannattaa varata jokunen makkaravoileipä, ehkä vähän juotavaa ja istahtaa lokoisaan asentoon, sillä luvassa tuhti raportti sekä runsaasti kuvia menneeltä syksyltä!

Käyttöautoksi tuli neljä vuotta sitten Mk1 farmari-Focus, 1,6 litraisella Zetec SE- koneella ja manuaalivaihteistolla. Heti ensimmäsen vuoden 2014 syksyn pimeillä viikoilla jänis jätti jälkensä oikeaan etunurkkaan, mutta...

...helmikuussa 2018 rysäytin kunnolla ulos, kun auto alkoi yhtäkkiä puskea kaarteen suoraksi maltillisesta 80 km/h:n vauhdista, siinä kohtaa puskurista tuli aika lailla korjauskelvoton. Auton outo ajokäytöskin jäi askarruttamaan, sillä koko lopputalven hyvistä renkaista huolimatta keula oli kuin liukuri. Pyörkulmien tarkastus ja ongelmien tutkiminen jäivät kuitenkin odottamaan kesän koittaessa, heinäkuun lopussa oli nimittäin laitettava hihat heilumaan koritöiden saralla.

Vanhasta puskurista hioin maalipintaa auki, että näin pohjamaalin sävyn, joka osoittautui onnen kantamoisena harmaaksi. Sattui olemaan ennestään juuri harmaata akryylipohjaista hiontaväriä avaamaton pönttö kovetteineen tallessa.

Uusi puskuri aihio hankittiin jo syksyllä 2015, mutta kuten näkyy väri on väärä ja mojovia halkemiakin oli vasemmassa nurkassa. Niin, tämä jäi siksi seisomaan aiempina vuosina, koska en ollut juurikan ruiskulla maalannut, joten metallihohtovärin ruiskutus sekä edeltävät pohjatyöt olivat omien taitojen ulottumattomissa... Kolmen vuoden aikana pääsin kantapään kautta opettelamaan ruiskumaalausta Sierran myötä, niin akryyli-, kuin epoksipohjaisillakin maaleilla, muovi, lasikuitu ja metallipinnoille. Siihen olin varautunut tulevassa urakassa, että värimassan veto tulee menemään opettelun puolelle, joten ympärivuotinen käyttöauto on hyvä harjoituskohde.

Sitten päästiin tosi toimiin! Puhdistin puskurin halkeamien takaa huolella ja laminoin lasikuidulla. Ehdottomasti paras vaihtoehto olisi ollut muovihitsaus, mutta päädyin nyt siihen yleisimpään, mutta ei suotavimpaan keinoon.

Kovettunut hartsi oli valunut halkeamien sisään, mikä ei ollut huono juttu lainkaan, sillä se tulisi helpottamaan pohjien tekoa. Vaikka muovikorjaamista lasikuidulla on verattu hevosenpaskan pysymiseen puussa, en lähtisi tyrmäämään täysin tätäkään keinoa.

Pohjatyöt tein pikaisella aikataululla jotta pysytään siinä käyttöauton- ikkunassa, kittinä käytin haukkumaani Paklan Supermuovikittiä. Oikein sekoitettuna ei tosin sekään aivan sutta ole.

Aiemmissa kuvissa ei tullut otettua huomioon kolmatta halkeamaa, joka oli kuskin ylänurkassa. Siihen vetäisin vastapuolelle tueksi peltilevyn parilla itseporautuvalla ruuvilla, joiden päälle kittiä Jos aivan priiman olisi kittauksista halunnut tehdä, niin tuohon vaadittaisiin vielä hienohko ruiskukittaus tai 1k-kittiä, pienempien huokosten tukkimiseen.

Puskurista purin ritilät ja listat pois jo ennen pohjatöiden aloittamista, koska tärkeää on täydellinen värinvaihto, ettei jostain pilkistä vanhaa sinistä... Astettain paperia hienontaen hankasin puskurin lopulta karheuteen 240.

Ensin tein huolellisen rasvan poiston tinneriin kastutetulla puuvillarätillä. Ennen hiontavärin vetoa, suihkutin muovitartunta ainetta kohtiin joista olin hionut puhki alkuperäisen maalin. Hellepäivänä muovitartuntaine ehti kuivaa riittävästi sillä välin kun sekoittelin hiontavärin. Filleriä ohensin 40% ohjeen 30:n sijaan, koska käyttämässäni ruiskussa suutin oli pienempi kuin maalin ohjeessa. Kolme märkää kerrosta myöhemmin entinen tilkkutäkki oli odottamassa välihiontaa ja väriä!

Mukavasti katosivat tässä vaiheessa jo vasemman puolen vauriot, tai oikeastaan niiden korjaukset. Annoin fillerin kuivaa viikon, ja hioin ensin 600-vesipaperilla, jonka jälkeen vielä 800- karkeudella yli koko puskurin. Jälkikäteen ajatellen olisi voinut mieluummin hioa kuivana, että näkisi paremmin kuinka paljon täytyy hangata, nämä niitä oppeja tuleviin projekteihin..

Tutkimusten jälkeen auton värikoodiksi vaikutti osoittautuvan Machine Silver. Värimassaksi tuli WBC-vesimassa ja lakaksi Mipan 2k-kirkaslakka, johon pystyin hyödyntämään aiempiin maalauksiin hankittuja saman valmistajan kovetteita ja ohentimia, sillä suorakiiltovärin tarvikkeet kävivät myös lakkaan, molemmat kun ovat akryylipohjaisia. Maalauspäivänä oli järkyttävä helle, hyvä juttu maalille, maalarista en tiedä :-) Värimassan vedossa noudatin ruiskutus tekniikassa valmistajan ohjetta armollisesti. Ensin todella harsomainen kerros (pohjamaali saa paistaa läpi), seuraava veto haihdutuksen jälkeen peittäen ja kolmannessa vedossa paineesta 1 bar pois sumattaen kaukaa. Valitettavasti en ehtinyt kuvata vesimassan vedosta materiaalia :-(

Lakkaa vedn neljä kerrosta, ensmimäinen harsona ja loput märkänä.

Paikoin meni tosiaan vähän opetellen, syy saattaa olla pohjissa tai sitten kiirehdin värin kanssa hieman.

Lakkapintaan ei yhtään valumaa tullut, mutta tästäkin siinä määrin jälkijupinaa, että olisin voinut säätää syöttöä ruiskun neulasta kovemmalle, paremman kiillon aikaan saamiseksi. Pienten virheiden kautta tuli silti tärkeitä oivalluksia auton muihin maalausta vaativiin kohteisiin, sillä kuten sanottua tässä vasta harjoiteltiin.

Seuraavana laitoin hetkeksi ruiskut sivuun, ja aloin valmistelmaan korjatun puskurin asennusta. Ensin napsuttelin kaikki listat ja ritilät takaisin.

Varsinainen kymmnenen kirosanan tai kymmenien hyräily alkoi kun piti saada vanha puskuri pois. Umpioiden kiinnitys pultit piti avata alakautta, jonkä jälkeen pääsin käsiksi puskurin sivukiinnityksiin. Takimmaiset miltei lokarin uumenissa olvat ruuvit laittoivat niin paljon vastaan, ettei auttanut muuta kuin murjoa pihdeillä puskurin vastakappaple palasiksi. Siinä kohtaa kun alkoi sataa vettä loppuivatkin jo kirosanat omalta kieleltä kesken.

Sadekuuron kaikottua pääsin ruuvamaan kunnostettua puskuria autoon päin, verrattuna aiempaan, se kävi suhteellisen kivuttomasti :-)  Lämmitimenjohdon reikä on juuri väärällä puolen, joten se ongelma jäi loppusyksyn huoliksi. Mitä väriin tulee niin pienestä epävarmuudesta huolimatta, sävy sattui kohdalleen vaikka arvoin kahden vaihtoehdon välillä, ennen päätymistä Machine Silveriin.

Ja aivan kuten pitääkin, muuttaa harmaa väri sävyään sinertäväksi illan hämärän koitteessa.

Maalaus hommille oli yhä jatkoa luvassa, mutta siihen yhtälöön kuului myös ruoste. Eikä siinäkään vielä kaikki ongelmat. Lisää seuraavassa päivtyksessä...

 

JATKUU sivulla 2

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor