Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3

Focus Mk1 STW -04 "vähän maalausta"

OSA 2.

Ilkeä sanonta että Ford on ruosteen kemiallinen merkki, tuntuu toisinaan pitävän paikkansa, vaikkei nyt tiedossa varsinaista mätäprojektia ollutkaan. Toisaalta jos auto olisi aina ajamattomana tallissa niin eihän se silloin ruostuisi...

Huomasin itseasiassa jo talven aikana maalin hilseilleen helmasta pois, ja arvatenkin ruoste ottaa tilanteesta omansa, vielä en ollut täysin varma kuinka syvältä.

Takakaari näytti sekin vähän kukkamaalta.

Eikä selvittäisi pelkällä pokkauksen sisäosan työstämisellä, sillä pari täplää oli ilmaantunut ihan lonkan puolellekin.

Homma alkoi auton nostamisella (edes vähän) parempaan työkorkeuteen ja huolellisella suojauksella. Olikin usean tunnin työ hioa ruostepaikat peltikirkkaiksi, mutta onneksi reikiä ei löytynyt. Mikä parasta ruosteen alta paljastui helmaan stanssattu Ford- logo :-)

Ruosteen poiston jälkeen alkoi pohjien teko, asenteella ettei kittiä käytetä. Aloitin suoraan epäkeskolla hioen ensin 80- läpyskällä, siitä asteittain aina 240- karheuteen saakka.

Rajauksiin käytin ihan oikaa tarkoitukseen sopivaa Trotonin valmistamaa teippiä, jättäen "henkkeselit" päihin joista on hyvä kiskaista teippi pois maalin ollessa vielä märkä.

Takalonkan sai kätevästi rajattua pokkaukseen kyljessä jolloin ei pitäisi silmällä havaittavaa rappua jäädä. Häivytys touhuihin ei aikonut ryhtyä, koska sekään ei ole ihan vaan "paperi kaksin kerroin reunalle"- tyylinen toimepide oikein tehtynä, vaikka Essolla muuta saatettaisiinkin huhuilla... :-)

Pohjamaalauksessa vaadittaisiin luonnollisesti korrosioon esto, jonka virkaa toimitti ns. litku-epoksi eli 2k- epoksi 1:1 sekoituksella. Sen päälle sai haihdutuksen jälkeen rykäistä suoraan osittain sävyyn vaikuttavan akryylipohjaisen hiontavärin. Epoksia vedin kaksi ja filleriä kolme kerrosta.

Helle auttoi kuivamista ja samalla viikolla pääsin jo hiomaan vesissä ruiskun jäljen pois, varsinkin vasemmalla puolen sitä tuli. Siinä määrin veressä oli pelimiehen vikaa, että siirsin rajateippiä noin pari milliä edemmäs, ennen hiontaa 800-paperilla, jolloin rapun jäämisen riski jälleen pienenee. Koko projektin ajan joka vuotinen varaosa-auto (Sierra...) toimitti käyttö- sekä harrasteauton virkaa :-)

Eikä muuten ollutkaan niin pöljä idea jättää kittipurkin kansi kiinni, koska yhtään hiontarajoja ei pohjamaalien alta näkynyt!

Pinnan vetopäivänä sää ei ollut niin suopea, mutta lopulle viikolle oli luvattu ne kesän ainoat sateet, joten valinnan varaa ei ollut.. Rasvanpoiston jälkeen kaivelin Devilblissin FLG-5:n esiin ja aloin vedellä värimassaa. Lakan ruiskutukseen säädin tavaraa tulemaan reippaammin, eikä se ollut huono temppu ollenkaan.

Vedin neljä kerrosta, joista ne kolme märkää aika vauhdilla.

Kuten näkyy nyt kiiltää!

Vaikka ruiskutus meni nappiin valtaosin, niin kyllä herra Murphykin käväisi tontilla, kun kaaren tipahti ilmasta tuulen lennättämänä muutama roska, joka kieltämättä söi miestä. Se laitettakoon nyt niiden olosuhteiden piikkiin...

Kuvassa jo aloiteltu teippien poistoa, väri toimii kuten pitääkin ja lakka kiiltää.

Viimeinen napsaisu ennen suojien poistoa.

Kun muovit oli kääräisty jätesäkkiin roskakuskin huoleksi, pyyhkäisin hionnan aikaiset pölyt pois autosta. Kummasti siistiytyi auton yleisilme, eikö?

Kuskin puolelta samoin. Sainpa kuulla kehuja myös paikallisella korjaamolla maalausjäljestä kun auto oli nosturilla, pyörikulmien tutkimisen tiimoilta, josta muuten tuleekin juttua seuraavassa päivityksessä ;-)

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor