Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6 Sivu 7  Sivu 8 Sivu 9

Focus Mk1 STW -04 "vähän maalausta"

OSA 7.

Saatuani kytkinremontin onnistuneesti tehtyä, en keksinyt enää tekosyitä itselleni olla laittamatta koria kuntoon ja alkaa korjata ruosteita. Nämä ajatukset olivat niitä ensimmäisiä maalauskuumeen Focus-variantin oireita... Tutkaillessa tulevaa työmaata, totesin joutavani korjaamaan myös jo kertaalleen höösättyjä alueita, ja tiesinkin tulevan eteen useita tuttuja työvaiheita, mistä johtuen meinasin kuvata vain suurpiirteittäin operaation, mutta kun huomasin napanneeni liki 50 kuvaa, niin päätin että mennään vanhan mallin mukaan! Tulen näin ollen jorisemaan yhtä sun toista pohjien teosta ja maalamisesta, kymmenien kuvien ohessa. Ottaessasi alle jo tukevampaa tuolia, heitän muutaman kysymykseen ilmoille, joihin ehkä vastaus saadaan tällä tarinalla. Voiko autoa maalata muualla kuin kammiossa, onnistuneesti? Onko mitään järkeä maalata itse? Pitäisikö antaa ammattilaisen vastuulle maalaushommat?

Ruostetta riitti ja homma käynnistyi auton huolellisella maskeerauksella (engl. masking = suojaaminen) sekä ovien irroituksella. Ovista lisää hetken päästä.

Rälläköin ruosteet pois kuitalaikalla, mutta hetkinen mitäs tässä aiotaan tehdä toisin, ettei sama toistu taas kolmen vuoden kuluttua?!? Tällä kertaa päätin tarjota fosforihappoa eli tässä tapauksessa Annitrolia kaikkiin pellille hiottuihin ruostekohtiin ennen maalauksia. Tällä tavoin saan neutralisoitua syvemmätkin ruostehuokoset, koputellaan 2024 keväällä puuta jos ruostetta ei ole vielä tullut takaisin :-)

Molemmat takakaaret kävin uusiksi ruosteen poistaen, ja Annitrolia lopuksi sivellen.

Etuovien alareunoille oli jo ruoste puskenut uudelleen, tähän lienee yksi syy etten maalannut sisäpuoltä 2k-maalilla vaan sillä pensselisinkkikuralla jota autotarvikeliikkeestä ostin, toinen syy on sama kuten muuallakin, ruostetta ei oltu neutralisoitu kunnolla.

Sisäpuoli oli aika lohduttoman näköinen.

Kuitenkaan reikiä ei tullut ja ruosteen sain hangatua teräsharjalaikalla pois.

Ulkopuolelta myös ovi pellille.

Koska korroosio oli puraissut alasauman sisään, otin käyttöön järeämmät keinot, nimittäin upotin ovet kahdeksi päiväksi sitruunahappoon. Ovipahvit saivat olla paikallaan, sillä ne eivät yltänäneet happoon saakka, laiska mies ei niitä turhaan irroittele :-)

Hankasin käsipelissä pohjat kaariin, poistaen hionnan rajat. Aloittaen 80-paperilla, josta hienonnellen 240:een saakka.

Kuvissa olen suihkaissut ohuen hunnun Tokmannin pohjamaalia spray-pullosta tilapäissuojaksi, jonka hankaan tinnerillä pois ennen oikeita maaleja.

Apukuskin lonkka ja helma ovat valmiita myös epoksille.

Ovista hioin rajat pois.

Laitoin tuohon listan tuntumaan rajausteipin tutulla "henkselillä" jotta saan sen märkänä turvallisesti vedettyä irti.

Happokylvyn jälkeen piti vielä kertaalleen hioa oven sisäpuoli. Lisäksi käsittelin muutamaa kohtaa Annitrolilla, jotka eivät yltäneet sirtuunahappoon saakka.

Pohjamaalaukseen lähdin liikkeelle hyväksi todetulla reseptillä, kaksi kerrosta 1:1 2k-epoksia, ja heti perää 3 kerrosta 2k-akryylifilleriä/hiontaväriä. Ajattelin helpottaa välihiontatyömaata ruiskuttamalla märempänä pohjamaalit, mutta teinkin lisäpuuhaa, kolmen ilkeän valumanökön muodossa... XD

Onneksi muutoin pohjamaalista tuli kohtalaisen tasainen.

Pientä sanomista jäi myös pohjiin apparin takalonkassa, mutta hyväksyn ne käyttäautossa.

Ovet pohjamaalasin tällä kertaa telineessä.

Tässä on etuna...

...että saan maalattua molemmat puolet kerralla.

Ennen pintaa hioin valumat pois ja kaikki alueet yli harmaalla karhuntassulla. Värimassaa ensin huntu vauhdilla, sen perään peittävä märähkö kerros ja loppuun pudotin paineen takapuolituntumalla kauempaa tehtävää sumutusta varten.

Odotetun 20 minuttin jälkeen vedin kolme kerrosta lakkaa, koska sillä näkyi saavan jo riittävän kiillon, enkä halunnut ottaa riskiä valumista.

Se niistä ruosteisista helmoista ja kaarista!

Oville samat temput.

Telineessa ovi jäi vähän tympeään kulmaan ruiskutusta ajatellen, joten en saanut niin tasaista väri kuin olisin halunnut. Onneksi kuitenkin katastrofeilta vältyttiin ja tätä nykyä ovet molemmin puolin 2k-värkeillä maalattu.

Ovien paikalleen asennus oli miltei yhtä helppoa kuin irroituskin. Käytännössä vain varovasti pudotetaan ovi saranoilleen ja tökätään töpseli kiinni. Näemmä Fordilla on otettu jo tuotannossa huomioon ovien korjaustarve... :-)

Suojausten poiston jälkeen oli kiva todeta kuinka sävy täsmää korjausmaalissa.

Pieniä haavereitakin kävi teippiä poistaessa helmaan, mutta onneksi jää kyseinen pieni lohkema suht. piiloon, joka ei näy tässä kuvassa.

Ennen pintamaalia vedin uuden koriliiman tuonne saumaan, vähän kapeamman tosin kuin tehtaalla, koska näin on suositus.

Melkein olisi jo ollut valmista, mutta lokari paljastui tutkiessa odotettua pahemmaksi...

Pientä pintaruostetta eikö?

Maali vain kuprulla.

Kuitenkin sisäpuoli osoitti ettei kannata tätä paneelia alkaa maalaamaan. Varsinkin kun uuden sai 44 eurolla. Toki tarvikeosa saattaa istua huonommin, mutta työ tuon alkuperäisen lokarin saamiseksi maalattavaan tilaan olisi mennyt kohtuuttoman puolelle.

Osan uutuudesta huolimatta vedin hiontavärin alle silti kaksi kerrosta epoksia.

Vaikka on vielä turhan aikaista hehkuttaa, niin tulipahan muuten aikuisten oikeasti tasainen pohjamaalaus! Välihiontaan riitti karhuntassulla ns. kiillon pois hankaaminen.

Värimassan vedossa meinasi draamaa yllättää tekijän, vedin aavituksen reippaalla syötöllä kaksi ensimmäistä kierrosta, joten odottelin suosiolla 10 minuuttia kerrosten välillä sekä ennen loppusumutusta. Lakkaamaan päästiin lopulta ilman pilveilyä.

Kuten "eräät" britit sanovat: "Absolutely bang on!", väristä tuli todella tasainen ja neljä kerrosta lakkaa toivat mukavan kiillon.

Yksi asia jäi muuten vielä jorisematta, rasvanpoiston suoritin tinnerillä, vaikka siihen oikeitakin aineita nykyään jo löytyy.

Nyt on takana ihan helvetinmoinen maalausurakka ja muistaa vaikka unissaan kuinka FLG-5-ruisku puretaan, pestään ja kasataan, niin spekuloidaan vähän maalausta yleensä. Pihalla todellakin voi maalata, kunhan on vain riittävän kuivaa, tästähän maalivalmistaja ilmoitta ikkunan johon suhteellisen kosteuden täytyy osua, joten Pekka Poutaa kannattaa kuunnella. Itselläni ei ole koulutusta pintakäsittelyyn tai automaalaukseen, mutta yllä olevat kuvat kertovat mihin harrastaja pystyy yläkannuruiskulla ja 3 hevosvoiman kompressorilla. Järkeähän tässä ei ole, myydessä työtuntejaan takaisin välttämättä saa. Toisaalta auton käyttöarvo kasvaa, eikä sen kyytiin vituta koko aika mennä. Ja mitä siihen kysymykseen ammattimaalamoreissusta tulee, niin kannattaa tiedustella heiltä hintoja ennen kun pudottaa avaimet työnvastaanottoon...

Focuksen ehostus jatkui, ensimmäisenä poistelin maskeeraukset ja ruuvailin uuden maalatun lokarin paikoilleen. Pesunestesäiliön taakse jäävän pultin kanssa sai tapella, mutta lähti se pitkä piimäisesti yrittämällä lopulta puremaan. Lokari istuu arvatenkin vähän huonommin kuin OEM-osa, silti parannus ruosteen syömään lähtökohtaan oli moninkertainen. Auton koriin jäi varmaan kymmenen ikävää liimajälkeä teipeistä joilla maskimuovit olivat kiinni, joten toffeelaikalle tulee vielä olemaan käyttöä...

Massasin helmat sekä kaartenhuulet takaa, suojaus huolella, sillä rapatessa tuppaa edelleen roiskumaan :-) Ruuttasin vielä kotelonsuojaa helmoihin ja myös ovien sisään. Raitisilmasuodattimen vaihdoin uuden, vanha olikin aivan tukossa, lopuksi tiivistin koriliimalla tuulilasin alareunan ja päällysmuovin liitoksen, ettei tule vesi jalkatilaan. Liimajäljet sain pois suunnitellusti toffeelaikalla, samalla fiksaria leikkiessä innostuin imuroimaan koko auton sisustan ja pesin penkkejä verhoilunpuhdistusaineella, pyyhkien velä kojelaudan puhtaaksi. Tulipahan raikas tuoksu kabiiniin!

Korihommat sujuivat kaiken kaikkiaan hyvin, mutta takajarrusta meinasin muodostua farssi... Minulla oli uudet rummut, kengät, jouset, ABS-sensorirenkaat ja pyöränlaakerit hommattuna. Napamutteri aukesi helposti, mutta rumpu ei silti irronnut, joten tässä kohtaa lainasin ulosvetäjän tutulta. Nythän kaiken lopun pitäisi olla läpihuutohomma...? Siltä se vaikuttikin. Puristin omalla systeemillä uudet laakerit rumpuihin, vasemmalla puolen sain nätisi kerralla pohjaan laakerin eikä se pannut hanttiin vaikka mutterin kiristi. Oikealla puolen homma ei onnistunut kerrasta joten kampesin varovasti ABS-sensorinrenkaan pois ja uudelleen puristin laakeria paremmin pohjaan. Itse sensorirenkaat asensin rumpuun käyttäen sopivan kokoista öljysuodatinavainta ja vasaraa. Asentaessa ongelmaksi muodostui ettei rumpu mene järkevällä voimalla paikalleen vaikka kehintä on käännetty niin sisään kuin voi. Epätoivoisen viilasin jarrukengän mäntää vasten tulevaa päätä, jonka jälkeen pyörä pyöri kevyesti taas.

Koeajolla kuitenkin jarrut kuumenivat ja laahasivat selvästi eikä asiaa auttanut uusi viilaus yritys. Tulin siihen tulokseen että Starkin kengät saavat lähteä jatkamaan kesälomaa ja hommasin LPR:n sarjan Motonetistä...

Kenkien asennuskaan ei alkanut toivotulla tavalla... Oikealla puolella irrotin rummun avaamalla keskimutterin, jonka jälkeen laakerin sisäkooli jäi akseliin ja pari neulaa putosi... Kävin hakemassa uuden SKF.n laakerin joita oli sopivasti yksi kappale hyllyssä. Pelasin varman päälle ja kävin luotettavalla korjaamolla rummun kanssa prässäyttämässä "vanhan" rikkoutuneen laakerin pois ja uuden tilalle. Vasemmalla puolen viisastuin vahingosta ja otin rummun napoineen pois, uudet kengät tilaansa ja nyt meni rumpu paikoilleen ilman kikkailuja! Oikeaan rumpuun naputtulin ABS-renkaan kiinni ja kasasin senkin puolen. Auto tulikin ajokuntoon juuri oikeaan aikaan, sillä viikonloppuna ajelin yli 400km reissun, eivätkä jarrut laahanneet enää lainkaan! Käsijarrua säädä ehkä hieman kireämmälle kun turhaan löysäsin sitä aiemmin etsiessäni syytä laahamiselle. ABS ja luistonesto toimivat nekin moitteettomasti, joten tämä oli onnistunut remontti, joskin monen mutkan kautta :-) Mitä vanhoihin rumpuihin tuli, oli niissä miltei 2mm syvä ura, joten ei ihme jos pitivät huonosti jo viime leimalla.

Auton pesin ulkoa huolella painepesurin ja autoshampoon turvin.

Ruoste on tätä nykyä mennyttä aikaa.

Kuten nyt todeta voikin, on 310tkm ajettu Focus siistiytynyt melkolailla!

Seuraavana autoa pitäisi tyrkyttää leimalle, right?

Vaikka leimalla kävi ilmi että jarruremontti oli onnistunut, ja päästötkin menivät heittämällä läpi, ei homma alkanut ihan toivotulla tavalla, sillä paperissa luki hylätty, syynä kuskinpuolen alapallo... Jos jotain olen virheistä oppinut, muutakin kuin maalaukseen tai hitsaamiseen liittyen, niin ainakin sen ettei kannata vaihtaa pelkkää alapalloniveltä, koska kympin lisää satsaamalla saa koko tukivarren puslineen. Luulisin olevan jo 310tkm ajetussa autossa aiheellista pistää puslatkin uuten uskoon?

Motonetissä oli hyllyssä osat, joten sinne autoja roppa kaupalla ohitellen, ja kiiren vilkkaa takaisin tallin lähelle. Kartio irtosi helposti, käytännössä Torx-pultti auki ja kammeten rautakangella vartta alaspäin. Sisäpäiden pultit hieman hirvittivät, mutta aukesivat lopulta ehjinä, vaikka kuumina kävivätkin auki kitkutellessa.

Takaisin asentaessa ainoa puuskuttamisen aihe oli ehkä taaemman pultin mutterin saaminen jengoille, koska vartta piti tosissaan painaa saadakseen pultin yltämään reikään asti. Alapallon pultin kiristin lopuksi ihan momenttiavaimella. Samassa rytäkässä vaihtui myös apukuskin puolelle uusi alatukivarsi. Oikeastaan remontin aikaa vievimmät osuudet olivat osien haku ja käsien pesu ennen konttorille paluuta :-)

Sieltähän se leima tulla jytkähti! Seuraavaksi odotellaan sitten pääsyä nelipyöräsuuntaukseen...

Näin sunnuntain ratoksi rustailen nyt aiempaa totuttua pienenemmän päivityksen vuosittaisesta maalaus/korityöprojektista, poiketen viime vuosien kaavasta, heitin puoleksi tunniksi vastuun ja auton avaimet ammattikorjaamolle! Nelinpyöräsuuntauksen merkeissä... Yleensä en niin sana tarkkaan raportoi vierestä katsottuja juttuja, mutta mainittakoon pienoinen jännitys sen suhteen saadaanko taka-akselia säädettyä ollenkaan...? Huoli oli tällä kertaa osittain aiheeton, sillä aurausta säätävät epäkeskopultit sai asentaja liikkeelle lämmöllä ja pitkällä avaimella :-) Edessä rutiininomaiselta vaikutti säätäminen. Kaikki arvot saatiin heittämällä toleranssien sisään ja tulipahan autosta hyvä ajaa.

Focukselle onkin se ajo maistunut, nyt menty n. 2000km, eikä esim. öljyä ole kulunut pisaraakaan! Hiekalla tuntuu myös että käsijarru on alkanut ottaa entistäkin paremmin, vaikka olen säätänyt vaijerin kireyden enemmän kahvan oikeata liikennerataa kuin maksimaalista pitävyyttä ajatellen. Kytkin pitää hyvin, jopa sutimista havaittavissa kuivalla kelillä liikennevaloissa :-) Auton pesin pikaisesti, mutta olihan jo se 210km maantiereissuajon jälkeen taas likainen... Autosta lienee enää yksi varsinainen vika joka pitäisi korjata, se on katkennut antenni, nyt ollaan menty ilman radiota, lauluääntä harjoittaen. Muuten en oikein keksi mitä autosta enää ennen talvea tarinoisi. Kuten ehkä huomaakin en ole kirjannut tarkkoja päivämääriä auton tekemisestä, vaan pikemmin kertoilen aina jälkiraporttina suurempia kokonaisuuksia auton höösäyksistä, joten toivon mukaan talvirenkaiden vaihdon aikoihin jatkan taas lorua ;-)

Päivitysrumba todellakin käynnistyy, ja juttua on tulossa, yhden uuden hankinnan, mutta myös ajovideoiden muodossa menneeltä kesältä sekä syksyltä, kuitenkin Focus aloittaa ryminän nyt. Kuvan mukaan painettiin syyskuussa peräkärryn veturina, toisinaan hitaampaa liikennettä maantiellä ohitellen :-) Samalla tuli vietyä pois useamman vuoden metalliromukertymät tallilta ja sen pihapiiristä tilaa viemästä. Päätin jo syyskuussa laittaa Omegan talviunille, tätä päätöstä alettiin sitten vaan koetella aika huolella.. Erään työpäivän jälkeen huomasin ilokseni parkissa  ettei kuskin takaovi mene lainkaan lukkoon. Viikonloppuna purin pikaisesti verhoilun pois että pääsin käsiksi paremmin lukkomekanismiin. Se vaikutti kyllä aika suljetulta yksiköltä, sai siihen sentään paremmin ruiskutettua WD-40-öljyä, jolla se ihmeen lailla virkosi! Taas maistui meno muutaman viikon, kunnes jälleen pitkän työpäivän päätteeksi väännän virtalukosta autoa käyntiin ja kuuluu vaan naksahdus, tämä toistui minuutin pinnistelyn ajan, jonka jälkeen startti nappasi vauhtipyörän kehälle ja auton sai vielä käyntiin. Seuraavat kaksi viikkkoa mentiin Omegalla...

Uusi startti saapui ovelle ja heittelein sen paikalleen. Ihmettelen kuinka osa uskaltaa murjoa sen pois ylä kautta, itse otan suosiolla irti johtosarjan töpseleitä sekä öljytikun ja pujottelen alakautta. Sielläpä se uusi osa joka tapauksessa lepää.

Auto lähti taas turvallisesti käyntiin ja samalla ajoon! Kaikki vaikuttaa toistaiseksi hyvältä ja esimerkiksi öljyä ei kulunut pisaraakaan vaihdon jälkeen. Vaikka edellisellä päivityskerralla turisin että talvirenkaiden vaihdon aikaan tulisi juttua, niin näemmä dramatiikka yllätti Focuksen kohdalla. Alla siis yhä kesärenkaat. Onneksi toki hyvin pienillä remonteillä selvittiin, vaikka vähän suoraan sanottuna välillä harmittikin.

Talvi yllätti etuvetoautoilijan, ainakin melkein, tiet olivat sentään sulia joten ajelin sunnuntaina kiireen vilkkaa tallin lähelle vaihtamaan talvirenkaat alle. Kirin renkaat momenttiin ja luonnollisesti huonommat taakse :-)

Auton ehdin pestä sulien kelien aikaan, mutta kuvanottopäivänä oli jo pakkasta ja tätä ennen ehdin auton tietysti kuraamaan... XD Tiistaina tulivat ensimmäiset kunnon liukkaat ja hyvältä tuntui Focus yhä ajaa, joten hyvin oli onnistunut pyöräkulmien säätö syksymmällä, eivätkä esimmerkiksi kesärenkaat olleet mistään kohtaa kuluneet epätasaisesti. Voisin sanoa että ihan hyvistä asetelmista lähdetään autoilun saralla tulevaan talveen.

Näin vaan Focuksen ehostus jatkuu jälleen! Ajokauden päättyessä auton pakoputki pörisi ikävästi ja kabiiniin tuli kitkerä pakokaasun haju. Lisäksi tyhjäkäynti leijui oudon korkealla kylmänä. Useampi vika siis päällä. Vaikka takavetoautoilu Omegalla on hauskuuden osalta ikivihreää, joudun nyt valjastamaan kevääksi jonkun bensapihin auton ajoon, myös siksi että saisi Omegat laitettua kuntoon kesälle. Työkalut esille ja tutkimaan...

Ensinnä ryhdyin korjaamaan huohotinjärjestelmää koska silmämääräisesti PCV-venttiilinletkun oli täynnä pykimiä. Itse letku tuli helposti pois tuolta ahtaasta paikasta imusarjan takaa. Toinen mutkista oli aivan lytyssä ja veltto, joten tämä selittänee huohottimen ongelmat.

Samalla kampesin itse PCV-venttiilin pois putsattavaksi. Kuula sen sisällä liikkui kevyesti eikä ollut jumissa, joten tarvittiin vain uusi letku ja tämä kohta olisi taas kunnossa.

Pienellä sormien venyttelyllä uusi letku ja meni tilaansa. Seuraava ongelman tutkiminen karkasikin sitten hiukan lapasesta...

Nostin auton keulan ylös ja alle kurkatessa kävi ilmi että loppuputkisto oli kunnossa joten todellinen ongelma oli ahtaasti sijoitetussa pakosarjassa.. :-/ Lambda-anturi tuli helposti pois, mutta alemman loppuputkeen yhdistyvän laipan pultit olivat tiukassa ja toisesta vedin kulmat sileäksi vielä... Hakkaamalla E-Torx hylsyn nylppääntyneen mutterin päälle se ihmeen kauapalla tuli pois, vääntääkin sain sellaisella voimalla että koko auto hytkyi. Pakosarjan kanteen tulevan laipan pultteja avataessa jännitti sitäkin enemmän, mutta raakaa voimaa käyttämällä nekin aukesivat, josko pois kierrittely oli luokattoman hidasta työläismallin 15mm lenkkiavaimella.

Tuosta välistä piti nostaa pakosarja pois. Homma meni ilman turhaa draamaa, eikä mitään mennyt onneksi rikki.

Kuten näkyy ihan huolella ovat pakokaasut karanneet.

Hitsasin uuden joustoelementin tilaansa, ennen vanhan pois rälläköintiä tein kohdistus merkit joilla sain uuden jouston samoihin kohtiin.

Pakosarja suorastaan sujahti takaisin ja mikä parasta alalaippa osui loppuputkeen täydellisesti. Bang on! Homma tosin jäi taas vaiheeseen, koska niinkin lapsellinen osa kuin laipantiivste piti tilata Motonettiin. Pakosarjalle itselleen laitoin Victor Reinzin tiivisteen joka oli odotellut jo vuoden päivät asennusta. Seuraavalla ruuvaussessiolla vaihtuu autoon vielä suodatin ja uudet öljyt. Ehkäpä sillä päästään jopa tien päälle?

Pakoputken alemman laipan ruuvailin kiinni uudella viimeinkin saapuneella tiivisteellä, jonka jälkeen höräytin auton käyntiin, todeten ettei mistään enää vuoda putki tai pakosarja! Tästä ilahtuneena annoin auton käydä lämpimäksi saakka, jonka jälkeen vaihdon uudet öljyt ja suodattimen. Auton laitoin roikan perään koska oli tiedossa pitkähkö 400km reissu viikonloppuna, ja mitä itse matkaan tuli, toimi auto moitteetta. Ennen maantielle siirtymistä otin taajamassa vetoja pienillä vaihteilla lähelle 6000rpm, että sain mahdolliset karstat irtoamaan :-) Moottoritiellä huomasi kuinka olivat auton tehot palanneet takaisin, vaikkei 100 heppainen Zetec S olekaan mikään urheiluauton tekniikka, tapahtui nilkan ojentamisen johdosta sentään jotain vielä 120km/h nopeuden jälkeenkin. Remonttien yhteydessä panin merkille että lohkolämmittimenvastus hieman vuotaa jäähdytysnestettä, joten täytynee ruuvailla uusi tilalle ennen kesä helteitä, toistaiseksi pärjää vielä aika ajoin hieman nestettä lisäämällä.

Näillä näkymin kevät mennään Focuksella!

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6 Sivu 7  Sivu 8 Sivu 9

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor