Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6

Opel Omega b2 -01 2.2 16v "korjausta ja siistimistä"

OSA 2.

22.5.2020 Kovan ajon lisäksi ollaan kunnostauduttu myös rakentelun puitteissa, tällä kertaa luvassa ihan oikeaa harrastamista ruuvailujen sijaan... ;-) Löysin Opelin alkuperäiset 16" aluvanteet (100 edition), kyllä tällaisethan minulla oli aikanaan B1 Omegassa, joskin näissä ET on vähän suurempi. Kun avasin matkahuollonpaketin alkoivat tosissaan tulla vanhat hyvät ajat mieleen, mutta ennen kuin Billy Talent ja Metallican Death Magnetic alkavat soida jälleen korvista ulos, niin käydäänpä itse asiaan. Siltään en vanteita auton alle kelpuuttanut, uusi väri oli varma asia ja "onneksi" vanteissa oli sentään muutamia naarmuja jotka oikeuttivat tarttumaan 80-paperiin ja hiontahommiin.

Ensin suojasin vanteet kauttaaltaan, myös sisäpuolen. Halusin rajan vanteen terävään reunaan puolien sisään, jolloin omaan silmään kokonaisuus tulisi olemaan loogisen näköinen. Keskireiät ja pultinpoterot oli olennaista suojata, koska sinne joutuessaan maali saattaisi aiheuttaa jopa pyörän löystymisen ajossa, kun pultit jäisivät hieman kantamaan.

Hioin siis naarmut mataliksi aina alumiinin saakka jos tarve vaati. Siitä sitten hienontelin paperia aina 180:een saakka.

Kuvassa pari syvempää kolhua pois hiottuna. Ennen pohjamaalia hioin kaikki vanteet 240-paperilla, hionta täyyi ajoittaa nimenomaan maalauspäivään, koska alumiini kerää päälleen oksidin aika vilkkaasti.

Maaliksi valikoitui tällä kertaa kovempi 2k epoksi (suhteella 10:1), muistelin sen olevan aika keljumainen ruiskuttaa, mutta jopa huonoista olosuhteista huolimatta ongelmia ei tullut. Epoksia vedin kolme märkää kierrosta. Tarkkana piti olla että joka puolan väli on tosiaankin maalissa! Pohjamaali sai kuivaa kaksi päivää, kunnes hankasin karhuntassulla kiillon pois. Muutaman rösöisen kohdan olisi ehkä voinut ottaa reippaammin tasaiseksi, mutta hyväksyin tässä kohtaa nuo kaksi peukalon pään kokoista virhettä vanteiden pohjissa.

Värimassa tuli vedettyä kieli keskellä suuta ensin huntu ja perään peittävä kerros. Säädin ruiskun siten ettei väriä tarvinnut vetää mieletöntä kyytiä, vaan rauhallisilla liikkeillä joka kolo oli helmiäismassaa täynnä ilman hosumista. Tuttu 20 minuutin odottelu, jonka jälkeen lakkaa kehiin. Ensimmäinen veto tarkoituksella kynsimäisenä harsona, sitten ruiskun neulaa taaemmas ja kaksi märkää vetoa.

Olosuhteet olivat otolliset pihalla maalamiseen, värimassa ei pilveillyt, lakka ei valunut, kaikkialla oli maalia, roskia ei tullut isompia... tämähän onnistui kerrasta! Väriä ei tarvinnut kauaa puntaroida. Halusin sävyn joka sopii eurooppalaiseen autoon, mutten halunnut kulkea aina sen Gun Metal-harmaa-ruudun kautta, joten väriksi valikoitui beige/ruskea, ei voi olla totta, Mercedeksen värikartasta! Ehkä vähän vaaleampi sävy kuin mitä ajattelin, silti mitä enemmän noita vanteita olen silmäillyt, sitä paremmalta ne vaan näyttävät.

Kumien kirskunnan ohessa huomasin pakoputken laipan löystyneen reippaasti, joten sen pultit kirin illasta, edelleen pörisee, joten täytyneen tiivistää liitosta tahnalla tms. Auton alla siis yhä ne muotopellit, joista mahdollisesti siirrän kumit näihin aluihin, ellen sitten osta uusia nakkeja suosiolla. Tällaisia kuulumisia tänään.

2.7.2020 Kesäkuu meni aika pitkälti VAG- ja PSA- konsernin autojen parissa hikoillessa, mutta nyt loman alettua, laitellaan projekteja taas eteenpäin, ja olkoon nyt Omega ensimmäisenä... Pakosarjan vuoto vaan häiritsee, kuten tiedossa, pakosarjan laippa on kiero ja jakopään läheltä pinnapultti on katkennut syvälle kannen sisään. Yritin porata sen pois, käyttämällä ohjurina mutteria ja kulmavaihteena Tokmannin halppis-rojua, kuinka ollakaan ei hommasta tullut yhtään mitään! Siispä mietintä pöydän ääreen pohtimaan mitenkä ohjata terä varmasti keskelle sekä etsiä kunnollinen kulmavaihde porakoneeseen, kaikki vielä mielellään järkevällä budjetilla.

Ratkaisu alkoi hahmottua, sillä löysin Kärkkäiseltä 12 eurolla kulmavaihteen ja ohjuriksi hankin jarruputken liittimen, kyllä luit aivan oikein! Nipan ulkohalkaisija oli 12mm ja reikä 6mm, tältä tavoin "ohjuri" istui hyvin pakosarjanpultin reikään, ja antoi tuen 6mm terälle. Kun selitin tämän varaosatiskillä oli myyjällä lievä sarkastinen hymy naamalla, mutta se saattaisi hyytyä seuraavan jutun kertoessa, sillä ratkaisu todella toimi! Sen verran piti tehdä tilaa, että ruuvasin öljytikunputken irti ja siirsin sitä pois tieltä, samoin ilmastoinninletkua työnsin pois edestä vähän. Reiän poraus vaiheessa pakosarja oli vielä paikallaan, mutta kierteitä tehdessä nappasin sen jo pois. Alunperin piti tehdä uudelleen M8 kierre, mutta tappi vaan pyöri tyhjää, joten isonsin reiän 8 milliin ja tein M10- jengat.

Vaikka aikansaannos näyttää ja tuntuu olemattomalta, niin voi sitä helpotusta ruuvaillessa tuota pinnanpulttia reikäänsä. Pakosarjan vein maanantaina koneistajalle oikaisuun, ja itseasiassa juuri siksi en enempää saakaan aikaseksi, koneistus kun sattuu olemaan ainoa niistä hommista jonka suhteen en ole kovin omavarainen.. Muutakin laittoa riittää tämän lisäksi vielä.

7.7.2020 Oh yeah, pakosarja valmistui tälle päivälle ja vieläpä sopuisaan hintaan, suuret kiitokset Kimmo Lyytikäiselle Iisalmeen! Sarja oli ollutkin kuulemma ennen hiontaa aivan banaani, ei ihme kun vähän "pörisi" tyhjäkäynnillä :-) Etuputkenkiinnityslaippaan ruuvasin uuden pinnapultin, jonka jälkeen pääsin taas niputtamaan paikkoja.

Muutaman mutterin kierteet fiksasin tapilla, että pyöri alkuun kevyesti. Autadatan mukaan momentti pakosarjalle on vaivaiset 20Nm, joten ihan pikkuräikällä (1/4") suoritin kiristyksen. Jos ei sateen kastelemaa asentajaa lasketa, meni kaikki aika lailla kuten pitikin. Tuonne väliin tuli kolmikerroksinen Victor Reinz- valmistajan tiivivste.

Höräytin auton käyntiin ja johan hiljeni. Kasasin myös lämpöpellit takaisin.

Ennen pakosarjan valmistumista ehdin tehdä muutakin, joten nyt aikajärjestys ja kuvat eivät kohtaa.. Takapää oli liikaa aurauksella, jonka huomasimme suuntauskoneen äärellä, jumissa olleiden tankojen vuoksi säätöä ei päästy tekemään. Perää ylös ja ryömimään. Tankojen sisäpäiden pultit sekä mutterit tulivat ehjinä pois 18mm lenkki- ja hylsyavaimen voimin. Lähinnä sellainen kauhuskenaario kävi mielessä, että pultit olisivat ruostuneet kiinni puslan holkkiin, mutta onneksi näin ei ollut käynyt. Pallonivelten kartioita yritin irroittaa ensin haarukalla, mutta parhaaksi keinoksi osoittautuikin muutama napakka vasaran isku nivelenkierrepäähän.

Uusien tankojen asennus oli sitten sitä lasten leikkiä. Sisäpäänpultteihin sivelin kuparirasvaa, niin saa irti taas jos tarve vaatii.

Kuljettajan puolella joutui ehkä vähän sormia venyttämään, saadakseen lämpösuojan ja mutterin menemään alkuun. Kuvista varmaan näkyy kuinka asiallisessa kunnossa auto on altapäin!

Seuraavaksi pitäisi sitten kruisailla nelipyöräsuuntaukseen :-)

19.7.2020 Kulmat kävin säädättämässä ja tuli hyvä ajaa, sitten pitikin jo kaivella hitsausvehkeet esiin... :-) Johan sitä ehdittiin melkein puolipäivää ajella XD

Kuljettajan kynnyksestä paljastui yllätys, joka meni pellistä läpi asti. Purin tiistai-illasta listat ja muovihelman tieltä, tässä kohtaa yllätys muuttui positiivisempaan suuntaan, sillä helma ei ollut muutoin ruostunut.

Suojailin ovi aukot ettei lennä kipinät penkkeihin, ja rälläkoin vauriokohdan pois. Viillon syy on vieläkin epäselvä, koska ympäröivä alue oli ehjä. Kuitenkin seuraavana piti alkaa leipomaan korjauspalaa tuohon. Minulle jäi Sierra-projektista vapaaksi kynnyskotelot, niin kuin muistetaan, vaihdoin helmojen alaosat, mutta loput korjauspelleistä jäivät varastoon. Tutkailujen perusteella profiili oli aika lähellä, käytännössä pienellä naputtelulla uuden palan sai mukavasti istumaan päittäin muun paneelin kanssa.

Ensin linjasin magneeteilla kappaleen, jonka jälkeen tunti heppailua, ja päätteeksi reipas hionta. Nyt on Omegassa sitten pala Sierraa!

Aikomuksena on vielä tulevaisuudessa kitata alue yli ja maalata ihan 2k-värkeillä paneeli, siksi ajan säästö syistä, ruiskaisin päälle vaan spray-pullosta korroosiolle välttävän suojan. Alla Würthin sinkki, Mastonin pohjamaali, jokin metalliharmaa ja lakka.

Vaikka tämän työmaan pariin palaankin tuonnempana, niin yllättävän hyvin sain tuon naamioitua listojen alle. Kotelonsuojaakin oli pullonloppu, joten ruuttasin tuonne koteloon sitäkin. Niin, muistin kyllä ottaa akunkaapelit irti ennen hitsausta... :-) Auto on nyt loppuviikon toiminut moitteetta, eikä aherrus ole mennyt hukkaan. Nyt on tosin kova hinku saada Mersun-ruskeat kesäpyörät alle...!

13.9.2020 Taas on ollut niin pitkä tauko viime päivityksestä, että ainakaan hengitystä ole lieemmin kannattanut pidätellä odotellessa. Matkalla katsastukseen on todella tapahtunut yhtä ja toista, kuten etusivun "Something happened on the way to MoT"- otsikko viittaakin. Kuva kertookin mitkä vanteet ovat jo alle siirtyneetkin... ;-) Vaikka nuo sain elokuussa jo kiinni, tuli kesävanteista ainakin 2020 vuonna vaan syksyvanteet. Kumeiksi valikoituivat Nang Kangit, kokoa 205/55 R16 eli samat kuin GM-muotopeltivalsseissakin oli, toki nykyinen vanne on puoli tuumaa leveämpi, joten ei ole niin läskin näköinen kumi enää, ja ehkäpä ns. tyreflex pienenee sekin. Lähtökohtaisesti kiinalaisten renkaiden kanssa pelaaminen oli itselle hyppy tuntemattomaan. Hintahan on olematon 50e/kpl, huomioikaa renkaan koko yhä, mutta lähinnä runkojen laatu jännitti vähän, pito-ominaisuudet eivät niinkään. Renkaan kampesin itse vanteelle, ja tasapainotuskoneen luona oli yllätys vähintäänkin positiivinen, pahimmillaankin heittoa oli 20g ja pienimmillään 5g! Ei tarvinnut kovin paljon painoja näin ollen naputella huuliin. Esimerkiksi Nokian renkaissa heittoa saattaa olla 100g ennen tasapainotusta, ja kumin saa ottaa irti vanteelta ja käännellä että edes viitsii alkaa tasapainottamaan.

Ennen kuin alan spekuloimaan ajokokemusta, niin pikku jorinat vielä itse vanteista, kyllä ne ovat liian pienet isoon Omegaan, mutta toi mersun sävy on kyllä jännä, suorassa auringon paisteessa se on liki mokka...

...ja varjossa taas vaalean beige. Keskikupit luovat nekin jännää kontrastia ja muistuttavat kanssa kulkijoita että vanteita ei ole kaupasta saanut tämän värisinä :-) Sitten niihin ajo-ominaisuuksiin, kuivalla en ole huomannut mitään epämääräistä, eikä rengas melukaan tunnu korvia rikkovan edes 170km/h nopeutta hipoessa. Märällä pito on hyvä, auton toki saa luisuun, mutta kuskin ajaessa normaalisti pysyy perä tiessä. Myöskään nk. aqua-planing ei tunnu olevan pelottavan tuntuista, tai vettä saa olla tiellä joeksi asti jos vesiliirtoon meinaa joutua. Sanotaan nyt arvioksi neljä viidestä näille kumeille tässä kohtaa.

Leimallakin auto ehdin käyttää, hylky tuli, koska toinen käsijarru ei pitänyt lainkaan! Aluksi ajattelin vaan kehiä kenkiä uusiksi, mutta sitten totesin ettei linkku hievahdakaan kuskin puolella vaikka kahvasta riuhtoo.. Tilasin Motonetistä uuden vaijerin, koska kaikki muu on uutta, ja oli muuten viimeinen varastossa. Nosturilla pääsin purkamaan vanhaa pois, hieman vaati kikkailua, koska en irroittanut pakoputkea, mutta sain vaijeri pujoteltua silti pois. Samalla totesin vaijerin vasemman haaran olevan aivan yhtä puuta, linkku itsessään liikkui sormi voimin. Uuden vaijerin asennus oli lasten leikkiä. Irrottaessa kaksi pulttia meni poikki pakoputken lämpöpellistä, muuten selvittiin asiallisesti tästä "operaatiosta". Luonnollisesti sai huolella kehiä vasempia käsijarrukenkiä lähemmäs, kun nehän oli säädetty liian kauas, sillä linkku on ollut vuoden päivät vedettynä... Leimalla ei ongelmia ollut, ja taas tuli vuosi ajoaikaa. Onhan tuo kahvakin eri maata ja vaste koko matkalta kun kiskaisee.

Vielä täytyy yksi asia mennä lässyttämällä, sillä kuvia ei TAASKAAN tullut pätöhommasta otettua, mutta öljyt vaihdoin, aineena jatkaa edelleen Castrol Magnatec 5w40, toki suodatin ja proppu vaihtuivat samalla. Vanhat öljyt laskin niin kuumana pois, että tuskin jäi koneeseen kuraa paljonkaan. Hauskaa ajoa on ollut, tarvittaessa myös mukavaa sellaista esim. matka-ajon muodossa. Videotakin on kesän aikana kuvailtu, joten ajopäiväkirja saattaa taas aktivoitua...!

4.10.2020 Viikonloppuna tuli reissattua, ja samalla painepesurin ollessa käytössä, tuli pestyä Omega kunnolla. Kolme huuhtelua, käsin pesu ja liuttomilla pesut. Paluumatkalla kokeilin 77-tiellä liittyä 200-kerhoon, mutta vähää vaille jäätiin, kun mittarin neula jäi 195km/h lukemaan, tuossa kohtaa alkoi lähestyä jyrkempi mutka, joten järki käski painella jo jarrua... Tehot ovat tallella. Pakoputken vuodon syykin paljastui, putki vuotaa laipastaan. Pitänee kiriä pultit ja katsoa että on suorassa laipat toisiinsa nähden, eli pientä säätöä tämänkin kanssa, vaikka muutenkin onkin vaan ajeltu.

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor