Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6

Opel Omega b2 -01 2.2 16v "korjausta ja siistimistä"

OSA 4.

18.7-2.8.2022 Tässä on nyt koko kesä vaan ruuvailtu kumpaakin Omegaa, myös tätä neloskoneellista, joten lienee aika palauttaa joku tolkku sivustolle ja käynnistää peltityöt! Vähän ehkä on syytä alustaa pitkähköä päivtystä ja etenemistä uudelle sivulle... :-) Kuskin helmapellistä oli jo tarkoitus viime kesänä poistaa pintaruosteita, mutta huomasin sitä aloittellessa ettei hommaan kannata ryhtyä lainkaan. Alaosassa oli neljä huonosti tehtyä paikkaa, joista yksi oli peittetty lasikuitupakkellilla! Lisäksi kaarenkorjaus vaati jo uudelleen tekoa, koska mätää oli koko matkalta, vaikka osan sainkin tuolla pienellä paikalla korjattua, lisäksi saman kyljen maalaus meni osin pieleen, sillä pohjamaali kuulsi värimassan läpi. Ei sen isompia korjauksia.. Lähdetään liikkeelle kuvien tahdittamana. Koko helmapaneelin pyrin poistamaan kokonaisena eli porasin pistehitsit auki ja hakkasin talttaa sauman sisään. Muutamasta kohdasta, joissa edellisten seppien räkäpaikat sotkivat tilannetta, piti kylmän viileästi leikata rälläkällä.

Aluspelti oli onneksi pääosin hyvässä kunnossa joten puhdistin sen teräsharjalaikalla. Yhteen juuri kuvassa näkyvään kohtaan piti hitsata uutta peltiä, jotta helman saisi tuostakin kohtaa kiinni.

Hioin sauman matalaksi ja kuvan oton jälkeen suihkin Wurthin sinkkimaalia tuonne aluspeltiin kuten myös kaikkien tulevien korjauspeltien sisäpuolelle estäämään tulevaisuudessa ruostuminen.

Helman heppasin ensin muutamasta kohtaa kiinni, jonka jälkeen sovitin ovet ettei käy vanhanaikaisesti. Kaikki natsasi enkä nähnyt syytä olla etenemättä seuraavaan vaiheeseen.

Koneeseen valikoitui taas 0,6mm lanka ja alkoi tunteja kestävä hitsausurakka. Kuperaa hitsiä peltiin joutuu väkisin tekemään, tosin kaikkihan nämä hiotaan vielä.

Takakaaren korjaus alkoi puutöillä. Tarkalleen ottaen sisäkaaren tekeminen. Päätin muotoilla sen suorastapellistä, jota varten kopioin lankkuun profiilin ulommankaarenkorjauspellistä. Tämän jälkeen laitoin sähkösinkityspellin tuohon väliin puristimella ja vasaroin huulen muotoonsa.

Yksi pelti meni harjoituskappaleeksi kun tein epähuomiossa vääränkätisen siitä XD

Itse tehty sisäkaari sopi aika mukavasti tilaansa ja piti siis uusia koko matkalle. Tuohon on nyt hyvä hitsata ulompi korjauspelti päälle.

Uusi kaari hepattuna.

Pitkän jäähhdyttelyn, heppailun ja hionnan jälkeen kaari oli kiinni. Pientä sanomista oli Klokkerholmin tekemän korjauspalan istuvuudessa, mutta uskoisin että tuosta saa vielä kittaamalla asiallisen. Myös alempi pala kaarta tuli hitsattua kuntoon tuosta helman läheltä. Tässä kohtaa ollaan siis päästy eroon kaikista räkäpaikoista kuskinpuolelta.

Auton suojasin maalausta varten ja aloitin pohjatyöt. Kittiä meni koko hommaan kaksi purkkia, joista valtaosa hiottu pois.

Käytin kehuttua Wurthin-yleispakkelia joka tuntuu olevan ihan pätevää tavaraa. Siinä määrin hienostelin että kävin joitakin kohtia läpi vielä Trotonin soft- kitillä. Muutoin en alkanut tekemään näyttelyautoa, koska tämähän tulee edelleen jokapäiväiseen ajoon.

Apukuskin takaovesta hioin myös pintaruosteita pois, joten sinne piti tehdä pohjatöitä niin ikään.

Samalla kertaa myös kuskin takaovi pääsi työstettäväksi, ruostetta oli siinäkin. Karkea poisto rälläkällä, perään Annitrolia jonka jälkeen rajojen matalaksi hionta.

Tuttuun tyylin kaksi kerrosta 2k-epoksia ja heti perään 3 kerrosta 2k-filleriä. Ennen pohjamaalauksen aloitusta poistin rasvan tinnerillä.

Focuksen maalauksen yhteydessä viisastuneena käytin 2 barin letkupainetta sekä epoksin että fillerin ruiskutukseen ja se kannatti.

Pinnasta tuli tasainen, eikä valunut mistään.

Alustavaksi työksi värille riitti karhuntassulla hionta.

Pintamaalin kanssa oli sitten pientä draamaa. Maalauspäivänä oli aivan luokattoman kostea keli, joten värimassan haihtumista sai odotella tuplaten ohjeajan, mutta ei onneksi valunut tai pilveillyt. Ekan kerroksen vedin kaukaa huntuna ja toissa kevään vahingosta viisastuneena toinen kerros meni märkänä. Viimeinen veto sitten painetta pudottamalla kaukaa. Lakan vetoa ennen koettiin taas säikähdys, ajattelin nostaan letkupaineen takaisin 2,5 bariin mutta kello näyttää vain 0,5 ja ilmaa ei tule vaikka kuinka kääntelin kompuran säätöä.. Onneksi syylliseksi osoittautui käyttämäni ulkoinen painekello, heivasin sen ja säädin suoraan kompuranmittarilta paineen, joten taas päästiin jatkamaan.

Lakkaa vedin neljä kerrosta, joista ensimmäinen meni harsona. Minnekään ei tullut valumia eikä edes isompia roskia, joten homma meni lopulta nappiin!

"Look at that, absolutely bang on" :-)

Lähipäivinä olisi tarkoitus purkaa suojaukset ja aloittaa auton kasaaminen. Tämän lisäksi listalla on kymmenen muuta pikkujuttua, mutta tästä on todella hyvä jatkaa.

7.8-18.8.2022 Heti alkuun unohtunut kuva apukuskin takaovesta pintamaalissa :-) Sittenpä asiaan... Omegan kanssa meni tolkuttoman pitkä aika ns. loppunysväilyssä, tai ainakin se tuntui tolkuttoman pitkältä, sillä oli kova kuume päästä ajamaan. Aluksi otin pohjan puolelta useita kohtia puhtaaksi pintaruosteesta, vedin Temacoat RM40-epoksia ihan pensselillä päälle ja odottelin, seuraavana koriliimasin kohtia joissa oli tehtaankin jäljiltä liimaus jälleen odottelua että liima kuivuu. Alustamassaa pohjaan ja taas sitä odottelua! Loppu viimein tympeät työvaiheet oli tehty, mutta nyt alkoi se "kieli keskellä suuta"- osuus.

Ensin takaovi paikalleen, nolla naarmua koriin tai oveen. Puskuri takaisin, hikeä tulee otsalle, mutta naarmuja koriin ei. Samalla täytyy todeta sen minkä kuvakin kertoo, että aika hyvin sattunut sävy kohdalleen nyt kun suojaukset ovat poissa ja koko totuus näkyy.

Koristehelman muovikiinnikkeet liimasin koriliimalla peltihelmaan, Omega alkaa näyttää jo pikku hiljaa autolta! Saatuani sisustan osat ja muut nippelit takaisin asennettua, oli listalla tekemättä vielä yksi olennainen korjaus auton mekaaniselle puolelle.

Sanottakoon taas että kyllä hikoilutti, sillä toisesta satulasta yhden männän ulos saaminen alkoi mennä jo painin puolelle. Se tuli aina noin 3mm ulos ja pysähtyi. Runsaalla määrällä irroitusöljyä ja painamalla uudelleen sisään, tuli se lopulta putkahti pihalle pamauksen kera paineilmalla. Kasaaminen uusilla männillä sekä tiivisteillä sinällään oli suoraviivaista, toki tarkistin valoa vasten ettei ole sylintereissä syöpymiä tai nirhaumia. tältä osin kaikki oli onneksi kunnossa. Ennen osien maalausta pyörittelin vanhat jarruputken nipat suojaamaan kierteitä, ettei päädy väärään paikkaan maalia.

Maalin kuivuttua jäljelle jäi enää yksiselitteinen komponenttien vaihto ja ilmaus imulaitteella. Uudet jarrupalat ynnäsin mukaan, itse levyt näyttivät vielä ajokelpoisilta, vaikka vähän oli kuskin puolella jälkiä laahamisesta levyn pinnassa.

Tässä kohtaa alkoi koeajo todella olla kuumottavan lähellä. Ihan siedettävän näköinen se osaa GM-muotopeltivannekin olla kun sen pesee... :-)

Autonkin pesin pikaisesti ulkoa ja sisältä pölyt pyyhkien.

Sehän olisi taas suurin piirtein yhdessä värissä.

Ennen tien päälle pääsyä säädin käsijarrukengät lähemmäs rumpua, aluksi ei silti oikein tuntuneet niin napakalta kuin muistin, silti mystisesti yön jälkeen pito oli tasoa että keula niiaa ja takapyörät menevät lukkoon kahvasta nykäistessä. Tiedä sitten miksi ei heti terävöitynyt käsijarrun pito? Toisaalta "what I don´t know I don´t mind" voisi hyräillä... Koeajolla kaikki meni nappiin ja kokeilin pyörä ilmassa eikä laahannut enää kumpikaan takakiekko. Nyt autolla menty jo 100km kirjoittaessani tätä päivitystä, sitä kai lienee turhaa enempää sanoiksi yrittää pukea kuinka mukava taas löhöillä kuskin penkillä...? ;-)

9.9.2022 Koska kesän ajelut ovat nyt ajeltuna, niin laitetaan yksi kuva ja kertoillaan kuulumiset. Auto sai jonkinlaisen tulikasteen kovan helteen muodossa, mutta toimi siis mallikkaasti, kabiinikin pysyi viileänä :-) Kuten kuvastakin näkyy on auto nyt todella siistiytyneempi kuin aeimmin. Eivätkä takajarrusatulatkaan ole enää ruosteen väriset. Kuuma helle alkoi pikku hiljaa muuttua kosteaksi koleaksi syksyksi, mikä tarkoitti hauskoja ajolinjoja. Eräänä päivänä sitä hauskaa riittikin kostealla niin paljon, että poliisikin huomasi... Ajokielto napsahti ja kosteus vaihtui kuivumaan lähteneeseen ajokorttiin. Aina pitää kuitenkin nähdä ne positiiviset seikat, joten summataan ne seuraavaksi. Auton alusta toimii omaan käteen aivan täydellisesti, todella hyvä tuntuma tiestä ja korin kulkukulmasta. Jarrut eivät enää laahaa. Moottorissa edelleen tehot tallella, jotenkin tuntui että olisi tullut jopa lisää kaasuläpän putsaamisen ja letkujen uusimisen jälkeen, tämä toki voi olla kuviteltuakin pitkän heinäkuun Focuksella tahkoamisen jälkeen. Omega joka tapauksesa jäi vielä leimaamatta, mutta kun ajokortti palautuu niin ajetaan kyllä kumit kirskuen katsastuskonttorille.

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor