Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6 Sivu 7  Sivu 8  

Sivu 9 Sivu 10 Sivu 11 Sivu 12 Sivu 13 Svu 14 Sivu 15

Sierra Mk1 -84 "iS- replica"

OSA 1.

Tällainen Sierra tuli hankittua, työn alle heinäkuussa 2007. Ensisilmäykseltä todella asiallinen yksilö. Omistajan mukaan pohjakin oli ruosteeton, eikä pintapelleissä ollut moitteen varaa. Mukana tulleesta huoltokirjasta ilmeni, että kytkin oli vaihdetty hiljattain, mikä antoi toivoa laulavista kumeista tulevana kesänä!   

Ilokseni sain huomata tuulilasin olevan ehjä, eikä kojelaudassa kulkenut lainkaan halkeamia, kuten vanhoissa Sierroissa yleensä...

Takana alkoi sitten näkyä elämisen merkkejä. Auton toisen omistajaan mukaan pala puskurista irtosi 190 km/h vauhdissa! Seuraavaksi päästään asiaan/tekniikkaan. Koneena paahtaa 2 litrainen 205- lohkoinen OHC- pannu, hyvämaineisella Weber DGAV- kaasarilla. DGAV käyttää vedenlämpöä mittavaa ryypynkelloa, joka on huomattavasti varmatoimisempi kuin uudempien kaasarien sähkötoiminen oikutteleva rikastin, ja DGAV:hen löytää paljon korjaussarjoja. Siinä muutama syy hyvään maineeseen. Toinen positiivinen seikka lymysi kannen alla, 205- lohko. Kyseinen alakerta eri variaatioineen on jonkinlainen perintö nopeiden Fordien mallisarjoissa. Sitä käytettiin aluksi RS2000 välikoppa-Escorttien (Mk2) Pinto- moottoreissa ja lopulta vahvistettuna radoilla menestystä niittäneissä RS500 Coswortheissa.

Projektin ideana olisi herättää ulkokuori vastaamaan RS Cosworth Sierraa, lisäten kokonaisuuteen iS- elementtejä. Sisusta tulee olemaan kompromissi alkuperäisen ja race- hengen välillä. Tekniikan suhteenkin oli tiukasta budjetista huolimatta suuria suunnitelmia, kuten saada efi OHC- ruiskukone ja ahtaa se. Ennen suuria muutoksia, kohadattiin totuus, että auto on ensin saatava käyttökuntoon. Eli ensimäinen tehtävä oli alkaa tutkia syytä koneen sankkaan savutukseen. Joka kerta kun auton käynnisti ja antoi käydä pihassa leijaili enemmän savua kuin napapappojen kokoontumisessa... :-/ 

Ensitöikseni vaihdoin edellisestä Sierrasta tähteelle jäänen uudehkon ilmanputsarin vanhan tilalle, tuloksetta. Sama tuprutus sen kuin jatkui. 

Ohessa siistin sähköjä, radion kohdalta. Eivät ainakaan roiku johdot miten sattuu. Alkuperäinen mankka kun tarttui edellisen omistajan mukaan.

Jos puheisiin saattoi uskoa, niin auton suorituskyky oli säilynyt ennallaan, eli ohipuhallusta mäntien ja lohkon välistä ei tapahdu. Jostain öljyä kuitenkin paloi, ja kone fuskasi sitä ulospäinkin nokkapyörän juuresta. Oireiden ja merkin perusteella päädyin venttiilivarrenkumeihin. Siitä alkaisi siis kansiremontti ja samalla jakopääkin saisi uudet hihnat. Koska pata avataan hain kriittisimmät osat Fordilta, kansipahvin ja hammashihnan, sillä niistä jommankumman hajoaminen aiheuttaisi eniten työtä. Homma käynnistyi viskoflektin irroittamisella, ja pitkän tappelun jälkeen 32mm kiintoavaimella ja surkeilla siirtoleukapihdeilla ropelli irtosi.

Jakopäästä tuli näin astetta paljaampi, ja seuraavaksi lähti laturinremmi. Perässä irtosi vesipumpunhihnapyörä. 

Sotkuinen näky. Jakopää täysin purettuna, johdot merkittynä, ja uudelleen käytettävät osat peräkontissa. Flektin irroituksen jälkeen remontti edistyi yllättävän kevyesti, sillä kampiakselinhammaspyöräkin irtosi ilman ulosvetäjää.

Siinä koko komeus avattuna. Kuten huomaatte, nelospytyn mäntä näyttää lähinnä parhaat päivänsä nähneeltä paistinpannulta. Seuraavaksi kansi vietiin moottokoneistamo KOMU:lle. Siellä suoritettiin tasohionta, vaihdettiin stefa ja ohjurikumit yms. Termari jäi kanteen kiinni kun en jaksanut irrottaa :-)

Muutaman viikon auto odotti taivasalla kunnostettua kantta lohkonsa päälle. Pyttyjen, vesi- ja öljykanavien suojaksi leikkelin pahvilevyn. Pako- ja imusarjat sidoin sivuille ML- johtimien pätkistä kootuilla langoilla kun ei varsinaista rautalankaa ollut :-) Lauantai aamuna saavuin Kiuruvedelle pistääkseni koneen takaisin kasaan. Ensin originaali kannentiiviste kohdilleen ja kansi vielä hollille samojen reikien kanssa. Seuraavaksi sujautin uudet kannenpultit, kiristäen ne suositeltuun 70 newtonmetriiin. Parin yrityksen jälkeen hihnankin jako osui kohdilleen, jonka jälkeen tiukkasin hihnanlaakerin, loput hommat jäikin sunnuntai aamuun... 

Lyhyiden yöunien jälkeen, apulaitteet kiinni samoi letkut, nesteet sisään ja shakedown! Startti pyöri virran huvetessa, mutta juuri ennen lopullista hiipumista 205 hörähti käyntiin. Eikä savuuttanut enää. Yksi suuri ongelma ratkesi, seuraavan tieltä...

JATKUU sivulla 2 

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4 Sivu 5 Sivu 6 Sivu 7  Sivu 8

Sivu 9 Sivu 10 Sivu 11 Sivu 12 Sivu 13 Svu 14 Sivu 15

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor