Alkuun Ylimääräisiin

Rotta-Sierra leimakuntoon ja ajoon

Kun lokakuussa 2015 löin hanskat tiskiin projektin iS-replica kohdalla, en oikeastaan uskonut kirjoittavani tätä juttua jonka kohta tulette lukemaan. Pitkäaikainen harrastepelinä toiminut vm. 1984 Mk1 Sierra, alkoi käydä oudosti, eikä tavallisten kulutusosien vaihdolla tullut parannusta, ja vieläpä ykköspytyn puristukset olivat muita selvästi alempana. Muissa sylintereissä painetta oli 14 bar ja ensimmäisessä 9,5... Ford-Clubin-foorumilla yhteenääneen toistettiin että vika on oltava alakerrassa, ja männänrenkaat ovat mennyttä. Keväällä 2016 sain inspiraatiota purkaa edes yläkerran pois, että näen mistä oikeasti on kyse.

Mäntien laet olivat ehijä, myös sylinterissä numero 1, joten syynäilin kantta...

...eikä siinäkään ollut halkeamia tai muuta kirkuvaa huolenaihetta.

Itse kansipahvissa oli outo vekki etuosassa, joka on saattanut tulla jo asennusvaiheessa, mutta kuten näkyy liekkirenkaassa on murtuma klo. 8 kohdalla, tämä tavallaan toi motivaatiota saada auto kuntoon sittenkin. Koko periaate tosin on ollut rakentaa tätä Sierraa ns. kolikoilla, sillä pääpaino on kokoajan vm. -86 kilpuri-Sierrassa, joten tätä tein vain kun oli "joutoaikaa". Siksi tilasin vain kriittiset osat eli kansipahvin ja kannenpultit Rallyracelta, samassa rempassa uusiksi menevät jakopään osat ym, tilasin paikallisesta varaosaliikkeestä halpana tarvikeosana :-)

Outoa kuinka tämän Sierran uudelleen työstö alkaa juuri samalla tavalla kuin joskus vuonna 2007, kansiremontilla. Tällä kertaa tosin tein vanhoista pulteistä työkalut joilla sain tiivisteen kohdistettua kantta asentaessa. Nuo kun pystyy sitten meisselillä ruuvamaan pois vaikka kansi onkin jo tilassaan, ja niiden tilalle sitten sujautetaan varsninaiset kannenpultit. Pian kone oli käyntikunnossa, mutta ensimmäiset käynnistykset olivat nöyryyttäviä, kone kakoi ja pätki yhä ja jostain kuului aivan järkyttävä "räpätys". Tässä kohtaa putosivat taas hanskat tiskiin...

Ihmeen ja kumman syystä tutkin vielä tätä kesällä 2016, ja huomasin yhden pakosarjan tiivisteen olevan täysin vinossa, jolloin se ei tiivistänyt lainkaan yhtä pakoaukoista.. Käytin kiireen vilkkaa pultit pakosarjalta auki, ja tiiviste kunnolla kohdalleen, jonka jälkeen ääni poistui heti :-) Auton käynti tosin oli yhä oikuttelevaa, joten 2016 vuoden aikaansaannokset jäivät, kansipahvin uusintaan, öljynvaihtoon, ja pakoputkivirityksen tekoon, mikä tarkoitti vakio putkistoa yhdellä alkup. vaimentajalla.

Keväällä 2017 väliprojekti alkoi taas saada tuulta purjeisiin, tavoitteena leima. Käyntiongelmat uskoin selättäväni rikastamalla seosta ja säätämällä sytytyksen oikein, en vieläkään uskonut, Ford-Clubilla autolle povattua männärengasvauriota. Mutta se leiman este oli tuolloin mikä muukaan, kuin ruoste :-( Jousikupit olivat täysin mädät alaosistaan, joten heppasin rautaa jousien välistä korjauspaloiksi (jokainen voi kuvitella lopputuloksen olevan fiasko ilman kuviakin) ja laitoin massaa reilusti päälle. Syksymmällä säädin perusennakon turvalliselle alueelle ja nostin b-paineita jolloin käynti alkoi olla jo siedettävää. Sain myös hyödyllisiä vinkkejä vaihteeksi Ford-Clubilta, kiitokset nimim. emax! Kuitenkin muut kiireet painoivat päälle, talvi alkoi taas pikkuhiljaa orastella, eikä auttanut muuta kuin jättä Sierraa jälleen taivasalle.

Pientä draamaa oli viimeisella käynnistyskerralla kun öljynpaine ei ottanut noustakseen kunnolla ja konetila oli märkä öljystä, syykin selvisi, paineanturin T-haarahan se vuosi, joka oli saattanut jäädä itseltä löysälle uuden anturin vaihdon yhteydessä, tiivistin paikat uudelleen putkiteipillä ja tiukkasin osat huolella, öljynpaineet nousivat ja siihen oli hyvä päättä sivuprojektin rakentelukausi. Kuten kuvasta näkyy autosta on tullut otsikon mukaisesti Rotta-Sierra!

Huhtikuusa 2018 päätin vaihtaa tuoreet öljyt, mutta vaihdon jälkeen huomasin että sitä vuota aika lailla... Syyksi paljastui venttiilikopantiiviste joka oli näköjään yhdellä tuhansista välystensäätökerroista tapahtuneella asennuksella mennyt kaksinkerroin tilaansa... XD Helppo vika oli onneksi korjata :-) Toukokuussa rasvasin takajarrujen liukutapit ja herkistelin vähän käsijarrunlinkkuja, kunnes päätin että nyt tai ei koskaan, ja varasin keskiviikolle päästömittauksen ja ajan määräaikaiskatsastukseen. Mittasin vielä lähtiessä perusennakon joka oli 8 astetta, eipähän ainakaan naulaa... Jarrut tuntuivat hetken aikaa oudoilta ja poljin pompotti, mutta usealla kunnon jarrutuksella tuntuma tasaantui. Päästömittauksesta tuli yllättäen huippu arvot, esim. HC oli tyhjäkäynnillä 115ppm! Auto kuitenkin käy suht. rikkaalla, joten jännä ettei päästöissä ollut ongelmia. Itse leima tuli konttorilta että heilahti!

Samalle päivälle tuli 120km ajoa, kun kävin "koulussa" Iisalmessa, tulipa pieni luisukin ajettua asfaltilla 2-vaihteella kuin oikaisin ensin huolella penkereen kautta :-) Ja tietysti kuvassa näkyvä lukon testaus tuli päivän päätteeksi suoritettua.

Nyt loppuun perään kuulutan etten ole millään tapa ylpeä tästä projektista, koska leimakuntoon saattamisen menneet sijoitukset ovat satasia koko kolmen vuoden aikana, eikä tavoitekaan ollut muu kuin saada auto liikenteeseen ja päästä taas takavetoautoilemaan. Tämä auto odottaa yhä todellista projektiksi ottoaan, mutta mukavahan tällä on ajaa sitä odotellessa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor