Alkuun Ylimääräisiin

Rotta-Sierran ajokausi 2018

Sierran ajokausi 2018 tuli loppuviikosta paketoitua, mutta lyhyemmän jorinan sijaan ajattelin kirjoittaa menneen kesän ajokaudesta ihan oman jutun. Koko tapaus on sinällään hauska, sillä varaosa-autona ollut Sierra palasi tien päälle yllättäen toukokuussa. Leimaus reissun huvittavin hetki oli eittämttä rekisteriotteen luovutus konttorilla, kun paperinippua pitävä niittikin oli jo ruosteessa... Virkailijan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen!

Mitään suuria huoltoja ei kesän aikana onneksi tarvinnut tehdä, vaikka aika ajoin konepeltiäkin joutui avamaan, josta lisää tuonnempana.

Lähdetään viemään juttua eteenpäin kuvien kera. Ruokatauon aikana tuli ajeltua Iisalmessa ja hankittua mustia pultteja kiinnitystarvikeliikkeestä toista Sierraa varten. Taustalla oleva miljöö ja auton yleisilme eivät tosin jostain syystä täysin kohtaa... Maantiellä ajellessa huomasin auton soutavan oudosti kun nopeus alkoi ylittää 120km/h, joka luultavasti selittyy ehtopuolella olevasta rengasrungosta, koska talven ajan oikea takapyörä oli ollut tyhjänä lytyssä ja täytin sen vain ilmalla ennen ajoon ottoa. Toisaalta kun tiesi asennoitua, tarvittaessa tehdä korjausliikkeitä, niin ongelman kanssa pystyi elämään. Koko kesä oli kohtalaisn kuuma, mutta silti ei ollut ongelmia lämpöjen kanssa, vaikka niissä Pohjolankadun liikennevaloissa joutuu tunnetusti odottelemaan.

Keskikesällä pääsin oikeastaan vain kerran nauttimaan tihkusateen kastelimista teistä, vaikka sain tämän kyllä useasti luisuun kuivillakin keleillä. Ilman yhden ainoaa tekniikka murhetta ei tosiaan selvitty. Eräänä sunnuntaina autosta katosivat jarrut miltei kokonaan, kun pysäytin auton kadunvarteen, kuulin heti ettei jarrutehostimenpumppu pyöri, käytin kerran sulaketta irti ja takaisin, jonka jälkeen alkoi taas tehostin toimia. Kaksi kilometriä myöhemmin alkoi auto täristä aivan mielettömästi ja käydä kolmella... Sain kiikutettua omin voimin tallille asti sentään. Vaihdoin ensitöikseni uudet tulpat, mutta tällä ei ollut vaikutusta. Huomasin kuitenkin samalla konetilaa silmäillessä että ykköspytyn suuttimentöpseli ei ollut kunnolla pohjassa, tässä kohtaa alkoi jo hymyilyttää, kun laitoin auton käyntiin oli sille hymylle jo aihettakin, sillä kone kävi taas kaikilla!

Kuten näkyy kabiinissa on kaikki ennallaan vaikka ulkoa ollaan rotta-autoa. Laajakaistaseosmittari käväisi kerran poissa, mutta asensin sen takaisin kun alkoi näkyä elonmerkkejä tekniikan suhteen. Tuo iS-mallin ratti on yhä aika uskottavan näköinen.

Vaikka aiemmin parjasin kesän kuivuutta, saatin ajokauden päätökseen sadetta ja sitä märkää asfalttia. Tästä johtuen pyyhinkin pölyt kameran päältä, ja nauhoitin pätkää kuinka Sierra taittuu yhä! 

Kauden 2018 päätös- video

Videosta ehkä ei saa ihan täyttä kuvaa ajosuoritteista, koska incar-tyylisessä materiaalissa ei niin hyvin erotu auton luistonkulma. Kuitenkin vastaohjausliikkeistä pitäisi kyllä käydä jokaiselle ilmi milloin luisua mennään. Kuten tuossa mainitaankin osun yhden liukastelun päätteeksi rajoittajaan, joka tulee vakioruiskulla vastaan jo 6000 rpm kohdalla. Varmasti joku vetää kovempaa tai paremmin, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että minulta puuttuu toimiva lukkoperä, ei ole ohjaustehostinta ja moottorikaan ei sieltä tehokkaimsta päästä ole, vaikka viritetty onkin.

Mitä ajokaudesta jäi sitten käteen? Hauskoja kilometrejä ainakin, niin kestopäällysteeltä kuin soraltakin, vaikka jälkimmäisellä alustalla meno on lähinnä sutivaa... Sanonta loppu hyvin kaikki hyvin ehkä summaa parhaiten koko Rotta-Sierran filosofian. Vuonna 2015 ajokausi päättyi ennen aikojaan, juuri kun tuntuma autoon alkoi olla parhaimmillaan. Nyt sain nauttia auton pidonrajoista juuri kauden lopussa ja kuvata videon kauden päätöksestä. Hyvin pian tämän jutun kirjroittamisen jälkeen otan auton pois liikennekäytöstä, mutta tällä kertaa hyvällä mielellä ja tunnelma katossa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor