Alkuun Viihde ja media Need for speed: Shift

Need for speed on jälleen saanut uuden osan, Shiftin. NFS keksi kilpa-ajot poliisien kera Hot pursuitin myötä, ja lopulta sarja räjäytti itsensä kartalle Undergroundin muodossa. Siitä voidaan sanoa autojen tuunauspelien alkaneen. Peli on painottunut aina tähän saakka täysin arcade-puolelle, vaikka ensimmäisten kahden osien kohdalla aikaan nähden ei voitu vielä erotella minkään pelin kohdalla simua ja pelihallirälläilyä. Vuosituhannen vaihtueassa kävi selväksi, että realismin valitikka siirtyi muille sarjoille, etenkin rallisimulaattoreille. Nyt vuosikymmenen päätteeksi edetään kolmanteentoista osaan. Jo Pro streetin piti olla realistinen, vaan eipä tuota todellisuutta huomannut kuin jarruttaessa. Shiftin luvataan olevan realistinen oikeaan kilpa-autoiluun perustuva peli. Lupauksille osittain luo katetta uudistunut suunnittelijatiimi. Kulissien takana pyörii sellaista henkilökuntaa, jotka ovat tehneet simulaattoreita kuten GT Legends ja GTR. Saatinko mallinnus kuntoon vai vaivaako epäonni osaa numero 13.

"Rattimies"setup                                                                                                                      

Peli alkaa pakkollisilla välianimaatioilla ja typerällä testiajolla ajoapujen ollessa päällä. Luonnollisesti avut pois ja vaihteet hämmennysmoodiin. Mutkaa tullessa kaasu irrottaa perän tiestä, eikä luisu oikea itsellään, vaan vaati kulmasta riippuvaisen vastaohjauksen. Voimaluisuja olen nähnyt muissakin peleissä, mutta entä sitten vastaheitto. Tekeekö heilurivaikutus tehtävänsä, tai tunteeko ajomalli moista fysiikanlakia? Kyllä tuntee. Meno kurvissa muuttuu entistäkin holtittomaksi tällä skandinaavisella heilatuksella. Huomatkaa myös ettei tätä piirrettä löydy edes GRID:stä! Mutkaradalla todellakin viihtyy takavedolla, ja vanhjen nittikkojen rajoitettukäännösvakio on poissa. Jarrulla ei pelastella toivotonta tilanetta, sillä liian voimakkaassa pedaalin junttausessa hallittavuus katoaa. Jarru tarjoaa tilanteesta riippuen ei-toivottua yliohjaamista tai auto saattaa puskeakin. Tyytyväisyyteen aihetta antaa muun mukana H-kaavion ja kytkinpolkimen tuki. Perä on oikeasti kiva repäistä irti ampumalla kytkin ylös täydellä kaasulla.

Kalustosta löytyy miehekkäitäkin menopelejä.                                                                            

Oikeille jäljille päädytään viimein, mutta viilattavaa riittää. Auto vaappuu jonkin verran, eikä näin ollen tunnu alustaltaan kovin urheilulliselta. Fysiikkamalli ei myöskään ole kovin armoton, kuten muut peliä arvostelleet ovat kirjoittaneet. Korjausliikkeet täytyy tehdä, mutta luisun korjaa aika viime tingassa, ilman pelkoa hallinnan menetyksestä. Pitoa on joihinkin tilanteisiin nähden liikaa, eikä auto jää liukumaan pitkään kaasunnostohetkestä. Toisin sanoen nykyinen mallinnus antaa paljon anteeksi, mutta ajamisen iloa riittää silti.

Escort Cosworth paahtaa mutkaan.                                                                                            

Itse autot ovat kerrankin sellaisia joilla tosielämässäkin ajetaan paljon kilpaa. Eikä kalusto rajoitu pelkästään uusiin kilpureihin. Mukana SM-radoillakin paljon käytetty E36 korinen M3 BMW, miehekäs Escort Cosworth sekä muinainen Skyline, 70-luvulta! Parasta etenkin on autoejen selvästi havaittavat erot. Ajaminen kaarteeseen on aivan eri juttu keskimoottorisella Lotuksella kuin Nissan 200SX:llä, vaikka molemmat takevetoja ovatkin. Käytössä olevan voimanlähteen erottaa senkin käyttöominaisuuksiltaan varsin hyvin. Turbokoneet vääntävät, ja vaihtoraja on alhaalla, kun taas Bemarin korkealla kiertävä kutonen salli pidemmän vaihtovälin.

Lipevää ohitusta.                                                                                                                        

Äänistä annan kehut, enkä pelkästään verrattuna aiempiin osiin, vaan koko PS3- tarjonnan huomioon ottaen. Moottorit mylvivät, eikä ääni kaasunpainalluksesta kaasunnostoon ole symmetrinen. Kierrokset nousevat erilaisella metelillä turbossa ja vaparissa, ja riippuen kaasunnoston ajankohdasta moottori röpöttää hieman tai ampuu liekit putkesta! H-vaihdekaaviota käytettäessä ei kierrosmitttaria tarvitse katsoa lainkaan, sillä vaihtohetket ajoittaa korvan varasta ilman rajoittimelle hyppäämistä. Graafiikka on nykypäivän perustasoa, yksityiskohtia ei radan ympäristössä ole liikaa, eikä resoluutio ole yhtä terävä kuin esimerkiksi GT: Prologuessa, mutta kokonaisuutta grafiikka ei syö.

Pokemon-shittiä, irtoaa se perä hienosti muillakin...                                                                      

Kaiken kaikkiaan peli on muuttunut joka saralta totaalisesti. Ajaminen on vähintäänkin GRID:n tasoa, osittain sen edellä. Tarkkuutta ohajukseen kuin muuhunkin ajamiseen tarvitaan vielä, mutta aiempien osien ärsyttävät kohdat ovat poissa. Aluksi pelaaminen tuntui tympeältä, johtuen pelin nimestä, etenkin sen tuomasta historiasta. Tässä oppii ettei kroonisia vaivoja kärsinyttä sarjaa tule tuomita sen kansikuvan perusteella, vaan syrjähyppy toiselle tyylisuunnalle poiki nautinnon arvoisen ajokokemuksen.

PLUSSAT

+Fysiikka

+Äänet

+Kalusto

MIINUKSET

-Epätarkkuus

ARVOSANA

8

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor