Alkuun Ylimääräisiin

Hitsarin päiväkirja: Comeback!

Kun kaksi vuotta sitten tein oletettavasti viimeisen hitsarin päiväkirjan, ja juuri siksi en uskonut että sellaisen vielä kirjoittaisin. Kuitenkin mieli muuttui jo saman kevään aikana, ja ovi alkoi taas aueta alalle, niin löysin itseni taas kolvin varresta. Otsikon mukaisesti eräs opiskelija totesi minun tehneen "comebackin" joten se saakin olla tämän jutun teema. Kouluttajien nihkeydestä johtuen joutuivat ammattitutkinnon suorittajat tuolloin tekemään IW-hitsausharjoituksia uudelleen, ja kävikin niin että ehdin hitsata yhden vaivaisen pätevyyden uuden standardin mukaan, jossa piena tehdään 200mm matkalle. Monen sattuman ehkä jopa pienimuotoisen ihmeen kautta pääsin mukaan rekry-tyyliseen koulutukseen muutama kuukausi takaperin, mutta tällä kertaa opiskelijana pääsi samantien suorittamaan koehitsauksia. Hyllyssä oli 12mm levyä rajallinen määrä, joten kovin montaa yritystä ei ollut, vaan täytyi onnistua vähemmällä harjoittelulla. Homma lähti liikkeelle monipalko alapienasta, josta sainkin pinnan puolesta hyvän, mutta pohjasta jäi murtokokeessa aina jatkoksen kohdalle sulamatonta osuutta millin tai kahden verran. Kouluttaja antoikin vinkin tehdä pohjapalon jatkoksen nopeammin, näin olivat muutkin tehneet, ja tuon vinkin jälkeen tuli ensimmäinen pätevyys. Seuraavana taiteilin pystypienan kolmiotyylisellä kuljetuksella, siinäkin jatkos meni muutaman kerran mönkään, vaikka olikin päältä päin nätti. Ehkä huvittavinta eräässä kappaleessa oli se kuinka tein jatkoksen rehellisesti hitsauksen keskeyttämällä, mutta siitä huolimatta kouluttaja ei löytänyt jatkoskohtaa ollenkaan! Lopulta sain nurkan sulamaan tehden jatkoksen hitaammin, vaikka siitä tulee silloin näkyvämpi.

Yläpiena monipalkona aiheuttaa monelle huonoja unia ja palaneita hermoja, mutta itse tein 5 kappaletta, joista viimeista näytin kouluttajalle, pinta täytti vaatimukset, eikä murtokokeessakaan ollut epäselvyyksiä. Lapun sain tästäkin kouraan.

Viimeisistä 12mm levyn paloista päätin kokeilla päittäisliitosta V-railoon, juuri alkoi luonnistua riittävällä virralla, ja valvomalla että valokaari kulkee varmasti sulan edellä, tällöin täytyi toki kolvia pitää alaspäin suunnattuna, mitä kouluttajakin ihmetteli. Pinta onnistui kun nosti kaarijännitettä maltilla 0,6 volttia lisää verrattuna juuripalkoon. Pieni draaman palanen mahtui sekaan kun suutin päätti antaa merkkejä vaihtohetkestä, mutta onneksi se ei näkynyt pinnan epätasaisuutena, ja sain jatkoksen nätisti tehtyä uudella suuttimella. Levystä otettiin taivutus kappaleet, jonka jälkeen se kävi kuvissa, mennen puhtaana eli B arvosanalla läpi! Kuvassa näkyvässä negatiivissa erottuu huokonen, joka lienee tulleen aiemmin kerrotusta suuttimen oikuttelusta.

Kuvauspöytäkirja jäi itselle.

Mikä parasta sain tästäkin paperin käteen! Tähän asti kun olen aina ollut se epävirallinen luokkahitsari. Jotain aikataulusta sekä hektisyydestä kertoo se etten hirveämmin ehtinyt edes kuvailla koekappaleita, vaan ainoastaan todistuksia niistä. Vaikka ensimmäisestä hitsarin päiväkirjasta saattoi aistia millainen taistelu tämänkin lajin opettelu oli, voin todeta ettei se varsinaisesti ole rakettitiedettä, vaan vaatii toistoja, mutta samalla omia oivalluksia. Mitä enemmän oppii sen laajemmin temppuja pystyy varioimaan kaikkeen muuhun, jopa autopeltien hitsaamiseen. Koskaan ei tiedä mihin tuleva vie, tästä on silti parempi jatkaa, mikä määränpää ikinä onkaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor