bmw325i

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4

BMW E90 325i -06 "ylläpitoa"

OSA 3.

11.6.2026 Fender bender (engl. pikku lommo) vaiko maalauskauden aloitus? Tällä kertaa piti ottaa valitettavasti molemmat... :-( Kävi niinkin inhimillinen erehdys tallin pihalla etten sivupeileistä huommannut peruuttaessa peinehköä vaahteraa, kunnes auto toppasi.

Vaahteraan jäi tuollainen jälki ainoastaan, mutta...

...autosta meni takaumpionlasi sekä tuli iso lommo puskuriin ja pienempi umpion yläpuolelle. Ensin luonnollisesti harmitti ja aika helvetisti, kunnes piti alkaa tekemään listaa mitä osaa lähden metsästämään. Katselin puskurien hintoja purkaamoilla. Onneksi alla oli hyvä tuoli, sillä ehjistä E90:n takapuskureista pyydettiin purkaamoilla peräti 400 euron hintoja! Siinä kohtaa syntyi ajatus, jospa sittenkin korjausin tuon nykyisen. Samalla pääsisin eroon aiemmistakin naarmuista. Lopulta päädyin tilaamaan vain uuden umpion, jolle hintaa jäi 55 euroa. Tässä kohtaa ei budjetti lähtenyt vielä laukkaamaan.

16.6.2026 Jotta takapuskurin saisi työn alle, oli se ensin irroitettava autosta. Uskokaa tai älkää, mutta tämä oli projektin työläin vaihe! Korjausoppaasta löytyi tiedot kiinnityspulttien sijainneista, mutta sivukiinnitysten vapauttamiseen piti etsiä tietoa kahden videon verran.

Lopulta puskuri lähti ehjänä irti autosta ja pääsin oikaisemaan ison lommon. Se kävi todella helposti. Lämmitin takapuolelta kuumailmapuhaltimella ja painoin lankun pätkällä, jolloin lommo pomppasi suoraksi. Ei niin helppoa miltä näyttää, vaan paljon helpompaa!

Tuohon alemmas oli tullut kaksi syvempää naarmua, jotka eivät kuitenkaan olleet tulleet läpi asti. Ei siis tarvinnut vielä alkaa opettelemaan muovin hitsaamista :-)

18.6.2026 Pohjien teon päätin suorittaa todella huolellisesti, kyse on kuitenkin oman kaluston uusimmasta autosta ja ehkäpä koriltaankin siisteimmältä. Samalla päätin kääntää nurin käsitteen ettei vanha koira opi uusia temppuja, en siis mennyt vanhaa tuhatta tietä helvettiin, kun oli yksi uusi taivaaseen. Tämä kaikki siteeraten erästä ammattikoulun opettajaa vuosien takaa... Toisin sanoen kokeilin nyt hioa kitin alle jäävän osan 120-karkeudella jotteivät rajat jäisi näkyviin. Toki aloitin 80-paperilla pyöristämään naarmut ensin.

Jossain kohdin homma meni ihan hifistelyksi, sillä eihän tuota paikkaa edes näe puskurin ollessa autossa.

Oikealla oli isompi naarmu, josta en ole aivan varma kuinka tullut? Vahva epäilys että joku toinen autoilija on sen parkkipaikalla aiheuttanut :-/

Odottelin tunnin että Vaku 30 yleispakkeli kuivaa ja kovettuu, jonka jälkeen alkoi kahden tunnin hiontamaratooni. Ensin 80-paperilla rajat pois.

Siitä sitten karkeus kerrallaan hienonnellen aina 320-karkeuteen saakka. Kuulitte oikein kävin koko osan läpi vielä pykälää hienommalla mitä aiemmissa projekteissa. Osa syynä että tähän tulee vain hiontaväri eikä epoksia, minkä vuoksi aloin epäillä hiontajälkien peittyvyyttä.

Puskurin pohjatyöt olisi siinä.

Etupuskurista oli kadonnut umpionpesurinpeitelevy, mutta niitä sai tilattua uusia maalaamattomana. Tuolle osalla riitti "pohjiksi" ainoastaan hionta 320-paperilla.

20.6.2026 Juhannusaattona ei porjekti edennyt juurikaan, mutta lauauntaia alkoi tallin muuttaminen maalaamoksi ja oli taas aika palata ruiskun varteen! Puskurista irroitin tarkoituksella hinauskoukun peitelevyn, ettei lohkea maali jossain kohtaa sitä irroittaessa..

Kolme kerrosta vedin akryylipohjaista 2k-hiontaväriä. Ensin tietysti poistin rasvan tinneriin kostutetulla rätillä ja suihkin muovitartuntapohjamaalia kohtiin joista alkuperäinen maali oli mennyt puhki.

Kuten näkyy ovat kittauskset tässä vaiheessa peittyneet hyvin.

Huomatkaa puskurin erittäin improvisoitu maalausteline, johon oli muuten täysin perusteltu syy. Nythän maalaatan metallihohtovärillä, jolloin osa täytyy ruiskuttaa siinä asennossa kun se tulee autoonkin kiinni. Pohjatyöt hieroin niin ikään itse tehdyssä tukirakennelmassa, joka tehty vanhasta pyykinkuivaustelineestä :-)

Muistin pohjamaalta myös peitelevyn etupuskuriin.

21.6.2026 Sunnuntaina oli niin mainiot olosuhteet, lämmintä ja kuivaa, että päätin vetää pinnan jo silloin. Välipohjiksi sai riittää karhuntassulla fillerin mataksi hionta. Rasvan poiston tehtyäni aloin ruiskuttaa ensimmäistä kerrosta värimassaa. Tarkoituksella kuiva harso joka ei peittänyt vielä lainkaan pohjamaalia. Tässä kohtaa oli myös pientä draaman ainesta... Rasvan poistoon käytetty tinneri pyrki yhä reagoimaan ja meinasi kiehauttaa vähän värimassaa. Pidin kuitenkin pään kylmänä ja vedin toisen märän peittävän kerroksen kaikkialle eikä ongelmia ollut. Lopuksi vielä pisarruskerros koko alueelle ja ruisku pesuun osina.

Värimassan muuttuessa mataksi sekoittelin lakan ja kovetteen. Taas menin koko alueen ensin kuivana harsona läpi. Säädin sen jälkeen viuhkan märäksi ja jytkäytin vielä kaksi kerrosta lakkaa.

Pinnasta tuli asiallinen, ei roskia ja, wait for it, ei yhtään valumaa!

Enkä unohtanut taaskaan peitelevyä.

Koko projektin hauskin osuus lienee sen pienessä budjetissa. Kaikki tietävät etteivät 2-komponenttiset maalit ole aivan ilmaisia, mutta tässä oli onni onnettomuudessa. Olin säästänyt nelos-Omegan viime kesän maalauksesta kaikki pohjamaalien ja lakkapurkkien loput. Niinpä maalikaupasta jouduin tilaamaan vain värimassaa joka kantoi tämän auton kohdalla nimeä "Sprakling Graphite Metallic" eli koodi A22 virallisesti. Jopa kittiä oli entuudestaan omasta takaa. Luonnollisesti hiomapaperia, tinnneriä sekä muita pieniä oheistarvikkeita jouduin hankkimaan lisää.

Ruiskutkin on jo tätä kirjoittaessa pesty ja olen aika ajoin käynyt puskuria tallissa ihailemassa :-) Homma ei silti ole suinkaan ohi. Takanurkasta täytyy korjata pienehkö lommo ja kasata toki puskuri takaisin. Eiköhän tässä silti ole sulateltavaa taas hetkeksi...?

26.6.2026 Takanurkan lommon oikaisin jo sen mitä pystyin maalaus-projektin alkuvaiheessa, mutta kuten näkyy tuotakin joutuu vielä kittaamaan saadakseen siitä siistimmän ja lisäksi maalikin lohkesi lommoa suoristaessa... Purin jo umpion pois ennen pohjatöiden aloittamista.

Ajatuksena ei ole maalata koko vasenta kylkeä uudelleen kämmenen kokoisen alueen vuoksi, vaan suorittaa häivyttällä raja-alue, sillä muutoin maalata saisi aina A-pilariin saakka. Lakkaa ja väriä varten hommasin Puuilosta edullisen miniruiskun 20 eurolla. Haluan tehdä koko operaation 2k-maaleilla, ettei tarvitse pelätä ruostumista jatkossa.

Kittaukseen käytin varoiksi ruosteenestoaineilla olevaa pakkelia, koska sillä on kuitenkin samat hionta ominaisuudet kuin perinteisellä polyesterikitillä, mutta korroosiota ei ainakaan sen takia tarvitse pelätä. Hionta jatkui aluksi aina 320 karkeuteen, muttei jäänyt suinkaan siihen. Vanhan pintamaalin ja tulevan pohjamaalin rajan hieroin vesissä 600-karkeuteen asti.

Koko auton suojaus meni tällä kertaa ihan joutuisasti, sillä jo tunnin päästä suojamuovit oli kietaistu ja kriittiset alueet teipattu.

Maalirajan pehmentämiseksi taitoi paperin kuten kuvassa, jonka jälkeen pyyhkäisin rasvan pois tinnerillä.

Pohjamaaliksi valikoitui 2k-epoksi ruosteenesto-ominaisuuksiensa vuoksi ja vedin sitä kolme kerrosta, koska en aio välissä käyttää erikseen akryylihiontaväriä. Pohjamaalauksesta tulikin todella tasainen, vaikka itse pohjatöistä löysin vähän sanomista, mutta saa nyt kelvata käyttöautoon.

Rajasta tuli juuri loiva kuten oli tarkoituskin.

27.6.2026 Lauantai käynnistyi väriä edeltävillä pohjustuksilla. Ensin hioin rajan 600-paperilla vesissä, edeten vaiheittain lopulta 1500:een saakka tehtaan lakan ja tulevan lakkauksen rajan kohdalle. Taas taitoin paperin karkean reunan suunnille.

Värimassa tuttuun tyylin kolmessa kerroksessa viuhkaa säädellen. Jo tässä kohtaa halpa miniruisku yllätti toimivuudellaan! Seuraavaksi vedin lakkaa harson, mutta sainkin pinnasta jo peilikiiltävän toisella vedolla. Seuraavaksi koitti se kriittisin vaihe, rajan häivyttäminen. Nostin pois tuon paperin, että voin sulattaa sumurajan pois. Sulattaminen on aikalailla välttämätön toimenpide, jos haluaa oikeasti selvitä ilman näkyvää rajaa lakkapinnassa. Maaliliikkeet myyvät tarkoitukseen spray-pullossa häivytysohennetta, mutta sen voi myös sekoittaa itse ohentamalla lakkaa 100%, yhtä paljon siis lakkaa ja ohennetta mukiin. Tuossa vaan täytyy olla varovainen, sillä moni kotimaalari saa aikaan pahat valumat juuri häivtysohennetta ruiskiessaan. Siksi ensimmäisen vedon sumurajan yli menin hyvin nopeasti ja kuivalla viuhkalla. Seuraava ylitys tapahtui märällä viuhkalla ja hitaammin.

Mistään ei lähtenyt valumaan. Kuten kuvasta käy ilmi rajaa oman ja tehtaan lakkapinnalle ei syntynyt lainkaan, joten maalarin näkökulmasta tämä meni nappiin! Jostain kulmasta huomaa ettei korjaukseen käytetyn värimassan sävy ole aivan sata prosenttisesti sama, mutta pääpiirteittäin olen lopputulokseen tyytyväinen ja samalla helpottunut että urakka olisi nyt taputeltuna.

Päivän mittaan siivosin jo tallin maalauksen aikaiset järjestelyt, pesten ruiskut ja lajitellen ongelmajätteet. Suojaukset poistan autosta lähipäivinä. Illasta kuitenkin piti syödä hyvin että jaksaa :-) Seuraavalla viikolla luultavasti yritän jo kasailla autoa, orientoituen samalla tuleviin ruuvauksiin niin konetilan kuin korinkin puolella.

Alkuun Palaa projekteihin Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor